maanantai 13. elokuuta 2012

Taivas tarvitsee kyyneleitäsi



"Taivas tarvitsee kyyneleitäsi". Näin enkelit viestittivät minulle äsken. Lohdutin tällä lauseella uutta ystävääni ja välittömästi oivalsin sen tulevan enkeleiltä... Jäin oikein makustelemaan ja pohtimaan tuota lausetta. 
On totta, että kyyneleitämme tarvitaan. Mutta miksi? Miksi enkelit tahtovat meidän itkevän? 
Ajatelkaa pieniä lapsia: he itkevät kovaäänisesti ja aikuisten mielestä hyvinkin teatraalisesti, etenkin uhmaikäiset (kotona yksi tällainen, joten päivittäin saamme todistaa tätä draamaa ;).) Mutta kuinka me aikuiset itkemme? Hiljaa nyyhkien, mieluiten piilossa muilta, kyyneleitämme häveten. Kumpi pääsee nopeammin kiukusta eroon..? 
Lapsella on kyky olla läsnä tässä ja nyt, aitona. Tunteet purkautuvat heti kun ilo tai kiukku yllättää ja yleensä kovilla desibelilukemilla! Nauru helisee musiikkina korvissa ja itku riipii selkäpiitä. Mutta välittömästi lohdun tultua suru katoaa jälkiä jättämättä, katkeruutta kasaamatta. Milloin kadotamme tämän kyvyn? 
Itku on inhimillistä. Itku on äärimmäisen puhdistavaa. Taivas tarvitsee kyyneleitämme, jotta me emme kasaa niitä sisällemme! Olen itse oman henkisen polkuni varrella itkenyt lukemattomia kertoja. Välillä valtavia epätoivon kyyneleitä, välillä kostuttanut vaivihkaa silmäkulmia, mutta itkenyt myös silkasta ilosta. Olen itkenyt omia itkuja, mutta myös purkanut muiden surua itkemällä heidän itkujaan. Olen itkenyt kollektiivista surua ja puhdistanut ihmiskuntaa siis myös näin. Yksinkertaista eikö totta ;) päivän hyvänä työnä voi tirauttaa pari kyyneltä ja se riittää. Enkelit vievät surun itkumme välityksellä Luojan luokse valoon ja rakkauteen! Kyyneleet ovat kuin pieniä timantteja, joita enkelit keräävät kokoon ja vievät valoon.
Tässä syy, miksi taivas tarvitsee kyyneleitämme. Älä siis turhaa pidättele tai pelkää niitä! Kun olet mielestäsi itkenyt tarpeeksi, päästä sitten itkun aiheuttaneesta tunteesta irti ja tunne kuinka rauha ja rakkaus valtaa sinut. Kaikki on hyvin. Aina kun joku itkee mistä tahansa syystä, hänen ympärilleen kasaantuu myös suuri joukko enkeleitä lohduttamaan. Itku on kuin kutsu enkeleille, joiden myötätunto on  loputon.

Blogisti pääsee huomenna tirauttamaan pari ilon ja onnen, mutta toisaalta myös haikeuden kyyneltä, kun esikoinen aloittaa ensimmäisen luokan :)). Merkittävä virstanpylväs koko perheelle!!


Puhdistavia kyyneleitä sinulle toivottaa rakkaudella: Tikru 


torstai 2. elokuuta 2012

Hyväksyminen



Pilvet hälvenevät, taivas kirkastuu.
Menetin tunnemyrskyssä omia voimiani asioille ja ihmisille, mutta onneksi löytyy keinot saada ne takaisin. Kävin tänään energiahoidossa luottoparantajallani (intuitiivinen parantaja). Olen jälleen tavattoman onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus käydä voimaantumassa energiahoidoissa ja että olen henkisen tieni alusta alkaen löytänyt sellaisen hoitajan, jonka kykyihin luotan. Itkin hoidon aikana silmäni turvoksiin. Päästin irti valtavan isosta harmaasta massasta, jonka olin huomaamattani kerryttänyt sisälleni. Nyt tuo massa on muisto vain ja oloni on jälleen kuin uudestisyntyneellä. Sieluni palasia kerättiin kokoon ja tuotiin minulle takaisin. Nyt tunnen olevani kuin toipilas. Väsynyt, mutta seesteisen onnellinen kaikesta kokemastani. Henkisesti rikkaampi ja valmiimpi. Taas hiukan kokonaisempi ja eheämpi.
Hoidon aikana emme oikeastaan 'penkoneet' menneitä elämiä, vaan kävimme läpi useampia lapsuuden ikäviä kokemuksia, jotka minuun vaikuttivat negatiivisella tavalla. Yksinäisyyden tunnetta ja koti-ikävää hoidimme pitkän tovin, sekä myös omilta vanhemmiltani (tiedostamatta) kaipaavaani rakkautta ja hyväksyntää. Pitkään olen kärsinyt tunteesta, ettei minua hyväksytä sellaisena kuin olen. Tunne ei kumpua mistään yksittäisestä tapahtumasta, vaan on monien eri kokemusten summa, joka juontaa juurensa sekä tästä elämästä, että myös aikaisemmista elämistä.

Hyväksyminen.
Vaikea oppiläksy meille jokaiselle. Todella haastava ja ajankohtainen aihe elämässäni juuri nyt. Hyväksyminen on pyyteetöntä rakkautta. Hyväksyminen vailla minkäänlaista halua tuomita, syyttää, arvostella tai muuttaa ketään toista on ihmisyyden isoimpia haasteita. Hyväksymällä ihmiset ja asiat juuri sellaisina, kuin ne eteen tuodaan ei totisesti ole helppoa. Vaatii äärimmäistä luottamista elämään ja kykyä luopua kaikesta kontrolloinnin tarpeesta. Tämä on kuitenkin tila, jota kannattaa tavoitella, sillä siten on mahdollista saavuttaa korkeavärähteinen olemisen tila.
Ensin on tietenkin aina aloitettava itsestään. On hyväksyttävä itsensä juuri sellaisena kuin on...jokaista solua ja molekyyliä myöten. Rakastettava joka ainoaa ominaisuutta, myös niitä epämiellyttäviltä tuntuvia piirteitä (sisäisiä ja ulkoisia). Vain kohdistamalla huomiosi niihin piirteisiin ja muuttamalla ne valoksi ja rakkaudeksi, pääset eteenpäin oman henkisen kehityksesi kanssa. Tiedän mistä puhun, sillä olen halunnut kohdata omat heikkouteni silmästä silmään. Välillä olen hävennyt silmät päästäni myönnettyäni itselleni omaavani ei-toivotun ominaisuuden. Kuitenkin, vain kohtaamalla kaikki nämä rehellisesti olen voinut luopua monesta negatiivisesta käytös- ja ajatusmallista. Nyt tunnen päässeeni hurjasti eteenpäin hyväksymisen oppiläksyni kanssa, vaikka paljon riittää vielä työnsarkaa. Egon on todella vaikea luopua ainaisesta tarpeesta kontrolloida kaikkia ympärillä tapahtuvia asioita, mutta lupaan, että se on kesytettävissä.
Hyväksyminen on silti täysin eri asia kuin alistuminen, joka taas on uhrin ominaisuus. Ego haluaa olla uhri ja marttyyri. Elämämme haasteet ovat kuitenkin jokainen sielutasolla valittu koettavaksi, joten egon vastaanpyristely on siksi turhaa ja kuluttaa energiaa. Elämä helpottuu kertaheitolla, kun uskaltaa vain luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Vaikka mikä myrsky ulvoisi ulkona tai sisällä, kaikki on silti aina juuri niin kuin pitääkin. Kun hyväksymme omat oppiläksymme, alkaa toisten ihmisten oppiläksyjen hyväksyminen. Vaikka joku läheinen kävisi kuinka pohjalla emme saa puuttua hänen sielunsopimuksiinsa. Auttaa saa silti aina pyydettäessä!! Valoa ja rakkautta saa aina lähettää kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Jokaisella meistä on silti oma polku kuljettavana ja omat tunteet koettavana. Muistettakoon, että se mille asialle annamme ajatusenergiaamme, lisääntyy elämässämme. Tästä syystä kannattaa erityisen tarkasti valvoa omia ajatuksiaan ovatko ne hyviä vai huonoja.. lisäävätkö ne elämässäsi rakkautta vai pelkoa?
Elämä helpottuu huomattavasti, kun hyväksyy kaikki ne asiat, joita ei voi muuttaa. Emme voi koskaan muuttaa ketään toista ihmistä, joten ainut muutettava asia on oma asenteemme. Hyväksyvällä asenteella saa tasattua monta tunnekuohua.
Minun ympärilläni on viime aikoina tapahtunut paljon erilaisia ihmissuhdedraamoja ym. mutta huomaan kehittyneeni vuoden takaisesta ja olen saanut hyviä tilaisuuksia hioa hyväksyvää asennetta ja sitä kautta pyyteetöntä rakkautta. Kiitos tästä mahdollisuudesta!
Olen myös tavattoman liikuttunut kaikesta siitä avusta, tuesta ja runsaudesta, jota enkeleiltä ja auttajiltani saan. Sanat eivät jälleen riitä kertomaan, miten liikuttunut olen.
Kiitos kiitos kiitos!!!!
Nyt lähden uusin energioin eteenpäin... kiitollisena ja onnellisena sekä tietysti hyväksyvämpänä!

Rakkaudella: Tikru