Koti-ikävä

Myrskyä ja myllerrystä. Sisäisessä maailmassani on taas tapahtunut niin valtavia muutoksia, etten meinaa pysyä itsekään perässä. Ulkoisesti kaikki on rauhallista: käyn töissä, hoidan arkiset askareet, elämä hymyilee, kaikki on hyvin. Silti, minut yllätti jälleen niin valtava tunnemyrsky, että olen aivan voimaton sen edessä. Hetkeksi minulta suljettiin lähes kaikki kanavat henkimaailmaan, en ole saanut aikaiseksi yhtäkään hoitoa tai tulkintaa liki kahteen viikkoon. Kertakaikkiaan minut pakotetaan pysähtymään ja kääntymään sisäänpäin. Peiteltyjä ja käsittelemättömiä tunteita purkautuu ja olen antanut niiden tulla. Sorruin kyllä liikaakin taas analysoimaan, mutta haluan vain päästä jyvälle, miksi ja mistä nyt tuulee. Viikkokausien hyvä vire pysähtyi kuin seinään. 

Kerron nyt hiukan mitä olen käynyt läpi. Kävin pari viikkoa sitten energiahoidossa. Aivan ihana hoito ja sain paljon vahvistusta ja kannustusta tekemälleni valotyölle. Sain myös tietää, että eräs uusi tuttavuus kuuluu sielunperheeseeni. Tämän sielunperheen jäsenen tapaaminen laukaisi minussa aivan ennennäkemättömän koti-ikävän ja kaipuun henkimaailmaan. Syvällä sisimmässä läikähti niin valtava tunneaalto, että meinasin musertua sen kaiken alle. 

Muistin ykseyden. Muistin miltä tuntuu aito ja pyyteetön rakkaus. Muistin miltä tuntuu olla kotona, valomaailmoissa, täydellisessä harmoniassa. Sydänkeskukseni roihusi, kehoni tärisi. Itkin. 

Lohduton kaipuu kotiin sai minut aivan pois tolaltani. 

Jokainen varmasti muistaa, miltä koti-ikävä tuntuu. Ainakin ulkomaanmatkoilla se iskee yllättäen: kaipuu tuttuun ja turvalliseen paikkaan hetkellä, jolloin sinne ei ole mahdollista päästä. Ohimenevä inhimillinen tunne ja täysin normaalia. Minun kokemani koti-ikävä on kuitenkin jotain sellaista, jota sanoin en pysty mitenkään selittämään. Kokeneemmat kanssakulkijani lohduttivat minua kokeneensa ajoittain samanlaisia tunteita. Tiesin, että nyt olen mennyt henkisellä polullani siihen pisteeseen, että tämäkin tunne täytyy käsitellä. Olen kasvanut tarpeeksi vahvaksi, jotta pystyn sen käsitellä. Annoin siis kaiken tulla. En estellyt itkua enkä pettymystä. Kaikki tunteet ovat pyhiä. 

Minulla on myös tunne, että tämänhetkisen prosessin aikana minua valmistellaan johonkin tulevaan. Puhdistun kaikesta vanhasta ja minua ikäänkuin 'ohjelmoidaan' uudestaan. Kun saan tämän kaiken käsiteltyä, olen valmis siirtymään seuraavalle tasolle. Pystyn hyödyntämään henkisiä lahjojani uudella tavalla. Kutkuttava ajatus ;). 

Luulen, että 'kotiväki' on myös vieraillut luonani. Kotiväkeni sieltä hyvin hyvin kaukaa, mistä sieluni on alunperin kotoisin. Maapallo on vain yksi niistä lukemattomista paikoista äärettömässä universumissamme ja tämä elämänmuoto vain yksi Luojan mestariteos. Ihmiselämä on silti niin valtavan haasteellinen ja opettava matka sieluille, että harva uskaltaa tänne inkarnoitua. Siksi meidän tulisi arvostaa tätä mahdollisuutta elää ja kokea ainutlaatuinen elämä. Tiedän, että tätä saattaa olla hankala ymmärtää enkä pyydäkään lukijoitani omaksumaan kaikkea. Kerron vain sen, mitä itse olen oppinut ja kokenut. 

Arvostakaa siis itseänne. Arvostakaa elämää ja kiittäkää kaikesta mitä koette. Kaikki kokemukset vievät meitä eteenpäin polullamme. Arvostakaa ja kiittäkää myös Äiti Maata.

Rakastakaa kaikkea sielustanne. Etsikää se sieluyhteys takaisin, joka teillä oli tänne syntyessänne. Tuo yhteys takaa teille yhteyden kaikkeen mitä ympärillänne on. Ette ole enää koskaan yksin eikä tyhjyyden tunne ole matkakumppaninne.

Tässä minun oppiläksyni koti-ikävästä.. ajauduin taas siihen yksinäisyyden harhaan. Kaikessa raadollisuudessaan se on vain harhaa. Kadotin hetkeksi yhteyden sisimpääni ja erehdyin luulemaan olevani yksin. Seuraavaksi tehtäväni on juurtua tähän aikaan ja paikkaan, jossa nyt olen ja elän. Tänne olen syntynyt omasta tahdostani ja kaikkeen myös itse suostunut sielutasolla. 

Kiitos kaikesta :))). 

Valolla: Tikru

"Prinsessalle"

"Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.

Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.

Ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle."

Sanat Johanna Kurkelan laulusta 'Prinsessalle'. 

Sain tämän viestin eilen itselleni.. heräsin aamulla ja sanat ja sävel tulvivat päähäni. Lauleskelin sitä pitkin päivää töissäkin ja pohdin, mikä viesti siinä minulle piilee. Aavistelin kaikkea, mutta tänään merkitys paljastui. Vaikka laulu on myös surumielinen ja  sopisi jopa hautajaisiin, en koe sitä sillä tavalla. Olen nimittäin viime päivät ollut hieman allapäin ja siipi maassa. Enkelini halusivat lohduttaa minua näillä sanoilla. Minulla ei ole mitään syytä pelätä elämää. 'Siel on monta kynttilää' tarkoittaa, että en ole koskaan yksin ja saan aina kaiken tarvitsemani maallisen ja henkisen avun. Mutta koska minulla on vielä valtavasti tehtävää tässä elämässä, on minun ehdottoman tärkeää huolehtia itsestäni ja oltava uskollinen omalle totuudelleni. Sillä viimein minun matkaan eivät pääse saattajatkaan... minulla on oma polkuni ja omat saappaat. Minun täytyy löytää niistä se ilo ja onni, en voi olettaa kenenkään tekevän asioita puolestani. Vaikka ympäristö vastustelisi kaikkea sitä, mitä olen tänne syntynyt tekemään ja kokemaan, minun on pysyttävä polullani. Koska tarkoitukseni on hyvä ja palvelen koko ihmiskuntaa (omalla pienellä tavallani) saan kaiken maan ja taivaallisen avun, jota tarvitsen. Voin siis jälleen turvallisin mielin jatkaa kulkuani, juuri sellaisena kuin olen.
Kompastellakin välillä ;).

Taivas sisälläni...

"Heaven on Earth is a choice you must make, not a place you must find."
-Dr. Wayne Dyer

Taivas maan päällä on todellakin meidän oma valintamme. Se ei milloinkaan löydy ulkopuoleltamme vaan aina sisältämme. Taivas sisältämme löytyy hiljaisuuden kautta. Taivas löytyy, kun oivallamme suuria asioita itsestämme, elämästämme ja sielun matkastamme. Kun näkee kaiken taustalla olevan suuremman suunnitelman tai edes aavistaa sen olemassaolon, alkaa herääminen todelliselle olemukselle. Miksi olen täällä? Mikä on elämäni tarkoitus? Näihin kysymyksiin ei voi lopulta vastata kukaan muu kuin sinä itse. Kukaan selvännäkijä tai parantaja ei voi kertoa sinulle elämäsi tarkoitusta, vaan jokaisen on oivallettava ja löydettävä se itse. Toki pidemmälle ehtineet henkisen tien kulkijat voivat auttaa sinua löytämään oman polkusi ja tukea matkan varrella, mutta polku on aina kuljettava itse! Välittömästi oivallettuani tämän, aloin ottaa vastuuta omista valinnoistani. En suinkaan ole mikään pyhimys tai ihmeidentekijä, mutta olen löytänyt oman elämäni suunnan. Tärkein asia oman elämän tarkoituksen löytämisessä on uskaltaa kohdata itsensä. On löydettävä se rohkeus tarttua peiliin, ja katsottava itseään rehellisesti. Alussa se tuntui itselläni hyvin kivuliaalta, mutta helpottui vähitellen. Yhä edelleen joudun kohtaamaan omia varjojani, mutta en enää pelkää niitä! Kiitän jokaista haastetta, joka eteeni tulee. Kiitän jokaista tunnetta, iloa ja surua, joka minut valtaa. Erityisesti surujen kohtaaminen haastaa minut joka kerta. Aluksi epäröin ja koitan työntää tunnetta pois... sitten luovutan ja annan sille luvan tulla, vallata minut päästä varpaisiin, kunnes olen pakahtumaisillani siihen. Annettuani tunteen täyttää koko olemukseni, päästän siitä irti. Usein en jaksa edes analysoida sen kummemin 'mistä nyt tuulee'. Pääasia, että uskallan antaa sen tulla, olla ja mennä! Sama juttu naurun kanssa! Minulla on tunne, että nauran nykyisin paljon enemmän kuin ennen. Suhtaudun kaikkeen vapautuneemmin. Usein tunnen, kuinka enkelit nauravat kanssani. Heillä on muuten aivan käsittämätön huumorintaju :D. Saatan saada hassuja lauseita tai ajatuksia päähäni, jotka tiedän olevan enkeleiltä peräisin.. kikattelen yksinäni tai julkisilla paikoilla vain hymyilen 'sisäänpäin' ;). Alan vihdoin oivaltaa, mitä enkeleiden tarkoittama kepeys ja ilo tarkoittaa... se on huolettomuutta ja luottamista elämän kantaviin voimiin. Se on antautumista ja heittäytymistä hetkeen. Onnen löytämistä tässä ja nyt, arjessa, kaikessa!!! Päinvastoin kuin voisi luulla, se ei silti ole vastuuttomuutta. Se on myös vastuunkantoa omista ajatuksista, sanoista ja teoista. Mitä levitän ympärilleni? Jokainen ajatuksesikin on merkityksellinen, sillä säteilet sitä energiaa ympärillesi. Jokaisella tekemälläsi valinnalla ON merkitystä! Jokainen voi aloittaa ensin pienistä teoista: hymyillä tuntemattomalle vastaantulijalle, avata toiselle oven, tarjota apuaan, ostaa luomuruokaa jne jne... Itselle pieneltä tuntuva valinta/ teko voi olla erittäin merkityksellinen suuren kokonaisuuden kannalta. 

Laitetaan hyvä kiertämään!!! 

Rakkaudella: Tikru

Identiteettikriisi

Kuka minä olen?

Tätä olen viime aikoina kysynyt itseltäni. Olen viimeisen vuoden tehnyt hurjasti töitä itseni kanssa ja rämpinyt ihan pohjamutia myöten, välillä korviin asti liejussa, mutta noussut taas ylös ja jatkanut matkaa. Vihdoin tunnen aivan oikeasti saavuttaneeni sen sieluyhteyden, jota olen etsinyt.. josta olen matkan varrella saanut maistiaisia. Nämä pienet maistiaiset ja rakkauden hetket ovat saanet minut jatkamaan taivaltani kivikkoisella polulla ja uskomaan yhä lujemmin itseeni. Vähitellen alan hahmottaa kaikkea selkeämmin. Olen tullut uskoon: uskon nykyään itseeni! Tiedän omaavani valtavan potentiaalin ja uskallan jo käyttää sitä muiden auttamiseenkin. Tämä oli suuri kynnys ylittää, mutta todella kaiken arvoista.

Silti kysyn yhä: kuka olen? Kysymyksellä tarkoitan sitä, miksi voin itseäni kutsua? En ole käynyt mitään 'virallista' kurssia, joten minulla ei ole vihkimystä reikiin tai muuhunkaan tunnettuun energiahoitomuotoon. Silti olen tehnyt jo monta tulkintaa ja energiahoitoa tutuille ja tuntemattomille saaden aikaan myös tuloksia. Toki maailmankaikkeus on järjestänyt minulle erilaisia 'koulutustilaisuuksia', kuten enkeli- ja parantajailtoja, opastavia ihmisiä sekä vuosi sitten käymäni meditaatiokurssin.

Meedio... ei en ole meedio! Saan kyllä yhteyden henkiin ja pystyn jo kommunikoimaan henkimaailmaan siirtyneiden kanssa, mutta meedio en ole.

Näkijä... olenko näkijä? Näen kyllä enkeleitä ja silloin tällöin myös henkiä. Näen myös selvänäköisiä unia, mutta silti en koe olevani varsinaisesti näkijäkään. Tulkintoja tehdessäni 'näen' kaikenlaisia 'kuvia' päässäni, mutta ne eivät ole fyysisillä silmillä nähtyjä vaan selkeästi kolmannen silmän näkyjä/ kuvia. Tässä kohtaa selvätietoisuuteni astuu yleensä kehiin ja yksinkertaisesti vain tiedän jonkun asian olevan juuri tietyllä tavalla.

Henkiparantaja... olenko jonkun sortin henkiparantaja? Miksen :)? Osaanhan parantaa hengen tasolla. Silti, jokin tässäkin tittelissä ei resonoi.

Energiahoitaja... hmmm nyt aletaan lähestyä!! Kyllä, osaan hoitaa itseäni ja toisia energioilla sekä lähikontaktissa että kaukohoitona. Vaan edelleen törmään samaan egoni kriisiin: enhän ole suorittanut mitään kurssia aiheeseen liittyen. Lopulta olen täysin itseoppinut ja toimin hoitotilanteessa yläkerran johdatuksessa. Millä todistan kenellekään viralliselle taholle osaamistani, koska minulla ei ole fyysistä todistusta tai diplomia?! Ainoa todiste, jonka olen saanut ovat tyytyväiset ja onnelliset hoidettavani. Se palaute, jota olen antamistani hoidoista ja tulkinnoista saanut on rohkaissut minua jatkamaan. Myös enkelit ja muu yläkerran 'väki' kannustaa minua jatkamaan ja kiittelee rohkeuttani.

Nyt... sieltä se tuli.. :D ihmisenkeli!!! Olenko ihmisenkeli?? Kuulostaako liian mahtipontiselta? Vaatimattomuus kaunistaa sanotaan. Vaan kyseinen sananlasku ei taida pitää ihan paikkaansa ;). Täytyy uskaltaa antaa valon näkyä! Olen koko elämäni peitellyt valoani, vaan enää minun ei anneta.. rohkeuteni on kasvanut jo huimasti enkä häpeile omia kykyjäni. Vihdoin uskallan tunnustaa jopa itselleni olevani valo ja rakkaus. Toivon sydämmessäni, että mahdollisimman moni muukin löytäisi oman valonsa ja antaisi sen loistaa. On nähkääs kaunista katsoa ihmistä joka rakastaa pyyteettömästi ja sydämmestään. Ihmistä, joka toimii ja ilmaisee itseään täydestä sydämmestä. Siellä meidän todellinen voima piilee. Sieltä se löytyy!! Se ei koskaan löydy ulkopuoleltamme, ei koskaan!!

Vanha minäni etsi rakkautta ja hyväksyntää aina itseni ulkopuolelta. Kerjäsin suorastaan huomiota ja vain kun joku kiitteli minua hyvästä työstä tai palveluksestani, tunsin olevani hyväksytty. Minun täytyi siis myös 'ansaita' olemassaoloni suorittamalla asiani hyvin. Suorittaminen on ollut minulle hyvin ongelmallista... jopa näissä henkisissä asioissa olen virheellisesti suorittanut koko ajan.. Olen ajatellut että tekemällä jonkun jutun hyvin, ansaitsen myös Jumalan ja enkeleiden kiitoksen. Aivan kuin en riittäisi sellaisena kuin olen. Tovi sitten sain eräässä facebookin ryhmässä kanavoinninpätkän itselleni, jossa minua kehoitettiin kiinnittämään huomiota tähän jatkuvaan suorittamiseen. Bing! Silloin oivalsin jotain suurta: minun on lopetettava suorittaminen ja aloitettava sen sijaan eläminen! Tehtäväni on elää!!! Elää tätä hetkeä, olla läsnä vain tässä ja nyt. Tunsin kuin olisin pysähtynyt juuri siihen paikkaan ja ymmärsin lopettaa tämän vanhan syvään juurtuneen käytösmallin. Elämä ei ole suoritus, joka vain juostaan läpi. Elämä on tehty elettäväksi ja koettavaksi. Haista, maista, ihmettele elämää, mutta älä missään nimessä suorita sitä! Silloin kadotat kaiken todellisen elämisen ilon.

"Tikru, olet ihmisenkeli, anna puhtaan valosi loistaa..." Näin minulle kanavoi tänään eräs rakas pitkäaikainen ystäväni. Enkelit antoivat tämän nimen.. antaisivatko he vielä todistuksen paperille, jotta saan ottaa sen viralllisesti käyttööni :D?

Lopulta, enhän minä oikeasti tarvitse mitään virallista titteliä tai lippulappua taidoistani. Riittää, että käytän niitä oikeassa paikassa oikeaan aikaan apuatarvitseville. Ei minun tarvitse vakuutella taitojani tai kykyjäni kenellekään.. se on egoni tahto, mutta ei  palvele todellisia tarpeitani. Todellinen tarpeeni on vain rakastaa ja elää. Kaikki muu kyllä tuodaan eteeni.

Kun toimin puhtaasta sydämmestäni, en kertakaikkiaan voi tehdä virheitä. Haaste on vain erotella ego ja sydän toisistaan. Näissä asioissa ei koskaan ole järjellä sijaa ja sen olen oppinut kantapään kautta!!

Valolla: Tikru

Uusi blogi...

Hei rakkaat kanssakulkijat! 

Aloitan nyt uuden blogin. Ensimmäisen blogini ensimmäisestä kirjoituksesta on aikaa n. vuosi ja jostain syystä sain selkeän viestin aloittaa nyt kokonaan uuden blogin. Vuodatuksen palvelin on tökkinyt jo monta viikkoa, joten minulle se oli selkeä merkki ;). Symbolisesti ja konkreettisestikin olen nyt aloittanut uudella tielläni aivan uudenlaisissa energioissa. Vuosi 2012 on tähän asti ollut äärimmäisen antoisa ja mielenkiintoinen. Henkiset kykyni ovat kasvaneet aivan uudenlaisiin mittasuhteisiin. Olen todella päässyt käsiksi omaan voimaani ja kirjaimellisesti aloittanut todellisen valotyön tekemisen. Vanha blogini on edelleen olemassa niin kauan kuin vuodatus-palvelin pelaa, mutta uusia kirjoituksia en sinne varsinaisesti lisää. Toivon lukijoilleni antoisaa ja rakkaudellista matkaa omilla poluillaan. Toivottavasti blogini auttaa teitä löytämään oman arvokkaan polkunne ja saamaan oivalluksia omasta upeasta elämänpolustanne. Elämä on lahja, suuri lahja. Olette äärimmäisen kauniita ja rohkeita sieluja valitessanne syntyä maapallon haastaviin olosuhteisiin. Arvostakaa tätä suurta ja ihmeellistä mahdollisuuttanne. Sisällänne on valtava potentiaali ja mahtava voima, rakkauden voima. Teidän tarvitsee vain uskaltaa riisua muurit tuon kauniin jumalallisen kipinän ympäriltä, jotta pääsette kukoistamaan. 

Toivon, että viihdyt blogissani ja jaat ajatuksiasi kanssani :))). Enkeleitä elämäänne!!!

Valolla, ilolla ja rakkaudella: Tikru