maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi 2012




Ihmeellinen vuosi 2012 päättyy parin tunnin kuluttua. Vuosi on ollut kaikkea muuta kuin tylsä. Se on ollut täynnä rakkautta, uusia asioita, mutta myös kipeää luopumista. Jos vuosi 2011 oli elämässäni käänteentekevä, jolloin astuin henkiselle polulleni, niin vuonna 2012 aloin hiljalleen päästä käsiksi omaan todelliseen voimaani. Mielenkiinnolla odotan uutta vuotta 2013 mitä kaikkea tuleman pitää?! Huikeaa avautumista omille kyvyille, taidoille ja lahjoille.. nöyränä ja kiitollisena jatkan ihanaa matkaani Valon polulla, Valon soturina. 
Tunnen syvää kiitollisuutta ajatellessani kaikkia niitä uusia ihmisiä, joihin olen tämän vuoden aikana tutustunut. Erityisen onnellinen olen alkaneista opinnoistani, jotka vievät minua eteenpäin kohti tulevaa elämäntehtävääni ihmisten auttajana, kohti sitä unelmaa, jonka kipinän tunnen syvällä sydämmessäni jo syttyneen. Oman osuuteni Luojan suuressa suunnitelmassa. Voiko hienompaa motivaatiota ihmislapsella olla :)))!?! 
Vuosi 2012 oli näin jälkeenpäin ajateltuna hyvin antoisa.. aivan kuin olisin saanut siivet selkääni! Se oli myös täynnä odottamattomia käänteitä, kuten joistakin ihmisistä ja ystävistä luopumista.Tilalle sain kuitenkin valtavan määrän uusia upeita rakkaudellisia ihmissuhteita :). Oman voimani löytyminen näkyi myös rohkeutena kohdata yhä syvempiä sielun haavoja, annoin itselleni luvan eheytyä ja kasvaa. Tärkeimpiä oivalluksiani oli se, että saamme kaiken, minkä oma mielemme pystyy hyväksymään. Luomme todella itse oman todellisuutemme. Niin kauan kuin pelkäämme ulkopuolisia uhkia, syytämme toisia ihmisiä tai olosuhteita, ripustaudumme toisiin ihmisiin jne emme pääse todella etenemään henkisellä polullamme. Mutta heti kun otamme itse vastuun omasta elämästä ja hylkäämme uhrin osan, tulee oivallus ja vapautus. Ego toki tekee omat temppunsa tuon vapautuksen estämiseksi, mutta siitä ei kannata huolestua ;). Silloin kannattaa pysähtyä ja tunnustella mitä sydän sanoo. Pyytää enkelten ja muiden taivasauttajien johdatusta. Olla itselleen täydellisen rehellinen, riisua kaikki vääristävät linssit nenältään ja vain katsoa totuutta silmiin. Lupaan, että se ei satu.. ainakaan paljoa ;). Uskaltaa luottaa omiin siipiin, siihen että ne kantavat kyllä. 
Siispä toivon sinulle rakas lukijani rohkeutta, rauhaa, iloa ja rakkautta vuodelle 2013. Avaa sydämmesi rakkaudelle! Uskalla rakastaa. Tämä uusi alkanut aika antaa huikean kasvun mahdollisuuden meille jokaiselle. 


Maa on niin kaunis,
Kirkas Luojan taivas,
Ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
Kuljemme laulain,
Taivasta kohti matka vie.



Rakkaudella: Tikru

Ps. Uuden vuoden lupaukseni on rakastaa enemmän kaikkea ja kaikkia. Lupaan jakaa sitä ihanaa Alkulähteen voimaa eteenpäin, jotta muutkin pääsevät siitä osallisiksi.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Olet Maailman Valo!!





Sain kauniin rakkaudellisen kanavoinnin hetki sitten. Upea energiavirtaus soljui lävitseni. Viipyy minussa yhä edelleen. Hetken minua jopa keinutettiin hellävaroen kuin kehdossa ikään. Tässä sinulle viesti tähän hetkeen, Luojan Korkeimmasta Lähteestä: 
"Rakkaat ihmislapset. Avatkaa sydämmenne, sulattakaa surunne. Kylpekää Jumalan rakkaudessa. Sinä olet maailman Valo. Säkenöivä liekki. Kaunis kristalli. Kaikki sinussa on kaunista, jumalallista. Olet tärkeä yksityiskohta upeassa maailmankaikkeuden maalauksessa. Vertaistasi ei ole toista. Henkesi on yhtä Jumalan kanssa. Ethän unohda sitä rakkaani? Uskalla nähdä itsesi, uskalla luottaa omaan voimaasi. Et koskaan poistunut luotani enkä minä koskaan hylännyt sinua. Riko tuo harha ja astu totuuden valoon. Olen isäsi, olen äitisi, olet minun rakkauden siemen, kaunis lapseni. Lepää hetki sylissäni, jumalallisessa kehdossani. Tunne minut. Rakkauden valossa sinun haavasi paranevat, kyyneleet puhdistavat kehosi solumuistiin jääneet traumat. Päästä ne irti, anna ne minun hoidettavakseni. Kaikki on täytetty. Ei pelkoa, ei vihaa, ei surua, vain kaikenkattava rakkaus, elämäsi jokaisena hetkenä."

perjantai 30. marraskuuta 2012

Musiikki


Musiikki on palannut elämääni. Voi miten onnellinen olenkaan :))). 
Se palasi tänä syksynä. Tyttäreni ansiosta. Hän pääsi kouluun, jossa musiikki on luonnollinen ja iso osa peruskoulun arkea. Ainutlaatuinen koulu koko Suomessa. Jokainen oppilas soittaa jotakin soitinta ja soittotunnit ovat osa koulupäivää. Olen itse soittanut 10vuotta pianoa.. aloitin 6-vuotiaana ja lopetin parikymppisenä (välissä oli muutaman vuoden tauko). Musiikki ja musikaalisuus on aina ollut kantava voimani, mutta viime vuosina olen jostain syystä 'unohtanut' sen. En ole soittanut juuri lainkaan, kuunnellut toki, mutta hyvin rajoittunutta genreä. 
Eräässä energiahoidossa minulta avattiin sisäisiä lukkoja, häpeää poistettiin ..kurkkuchakraani 'rassattiin' ja tukos vapautettiin ihanalla tavalla: luottoparantajani sai kesken hoidon käskyn vaihtaa levyä rauhoittavasta taustamusiikista mahtavaan kirkkokuoroon ;). Ja tuo kuoromusiikki upposi johonkin todella syvälle, itkin onnesta ja sen jälkeen olen laulanut itsekin päivittäin jotakin. Aikaisemmin en oikeastaan koskaan laulanut ääneen kenellekään, häpesin ääntäni, vaikka tiedän että osaan kyllä laulaa. Miten vapautunut olo minulle tulikaan...kaikin puolin, tuntuu kuin olisin saanut siivet selkään!! Nyt haaveilen, että jonain päivänä uskaltaisin mennä kuoroon laulamaan...tai ehkä jopa tarttuisin karaoke mikrofoniin :D. 
Musiikin paluusta vielä muutakin.. koska tyttäreni soittoharrastus (tai oikeammin soitto-elämäntapa) on nyt vienyt meidän perheen mennessään, pääsemme hänen siivellään ihaniin konsertteihin. Konserteissa olen pyytänyt enkeleitä hoitamaan musiikin värähtelyjen avulla siellä olevia ihmisiä. Aivan mahtavaa!!! Musiikki todella hoitaa sielua!
Olen tällä hetkellä niin iloinen musiikin kokonaisvaltaisesta paluusta elämääni, että tekisi mieli vain laulaa loilotella päivät läpeensä! 
Saan viikoittain, joskus jopa päivittäin enkeleiden viestejä musiikin kautta.. radiosta alkaa yhtäkkiä soida biisi, jonka sanat osuvat juuri siihen hetkeen.. tai liikutun joko melodiasta tai laulun sanoista kyyneliin asti :'). Näin musiikki on minulle myös keino viestitellä taivasväen kanssa ;). Kätevää!! 
Toivon, että sinäkin löydät oman sisäisen musiikkikanavasi ja saat sen avattua! Jokaisella ihmisellä on tuo kanava, aivan jokainen ihminen on musikaalinen... jokaista musiikki koskettaa jollain tasolla ja auttaa pääsemään sieluyhteyteen. Etsi siis omasi ja koe löytämisen riemu!! Pyydä enkelisi apuun :). 

-Tikru

maanantai 5. marraskuuta 2012

Luopumista


Haluan kertoa teille luopumisesta. Asia on nyt ollut niin konkreettisesti tapetilla, että minun on kirjoitettava tästä muutama rivi. Oikeastaan koko henkinen polku on ollut luopumista. Vaatii rohkeutta luopua kaikesta vanhasta ja nyt tarkoitan aivan kaikesta. Olen luopunut hyvinkin yllättävistä asioista. Toisaalta, luopuminen ei ole pelkästään negatiivinen asia, ei todellakaan ja sitä haluan korostaa! Luopumisen seurauksena elämässä on tilaa aivan uudenlaisille asioille ja energioille. Ilman vanhasta luopumista ei uusi pääse virtaamaan tilalle. 
Joistakin asioista on ollut helpompi luopua kuin toisista. Tavarasta luopuminen on ollut minulle suhteellisen 'helppoa'. Innosta puhkuen olen luopunut tarpeettomasta tavarasta, lahjoittanut sitä kierrätykseen ja hyväntekeväisyyteen. Ihmisistä luopuminen on ollut jo huomattavasti haastavampaa. Toisista olen päässyt helpommin yli kuin toisista. Joistakin ystävistä olen vain henkisessä mielessä päästänyt irti esim meditoidessa, vaikka fyysisesti olenkin heidän kanssaan yhä tekemisissä. Olen siis katkaissut kaikki ne energeettiset siteet, jotka ovat sitoneet meidät yhteen. Tällä tavoin kyseinen ihminen ei enää horjuta minun energioitani enkä minä hänen. Kätevää ja toimivaa! Kaikkein läheisimmistä ihmisistä luopuminen on ollut hyvin tuskallista. Sydänkeskus on juuri tälläkin hetkellä kipeä erään luopumisen seurauksena. 
Voisin kuitenkin sanoa, että kaikkein vaikeinta on ollut luopua omista asenteista, käytös- ja ajatusmalleista. Egoni on koettanut viimeiseen asti pyristellä vastaan. Se on ollut niin kiinni erilaisissa peloissa, surussa, vihassa ym. Jollain sairaalla tavalla tukeutunut ja turvautunut niihin ja ollut niistä riippuvainen. Olen kuitenkin määrätietoisesti päättänyt päästä korkealle ja edennyt aika huimaa vauhtia omalla henkisellä polullani. Yksi syy vauhdikkaaseen etenemiseeni lienee oikeiden keinojen löytäminen. Olen löytänyt minun mielelleni toimivat keinot päästää irti ja luopua vanhoista asioista, ajatuksista ja ihmisistä. Sitä mukaa kun olen uskaltanut päästää irti, oloni on keventynyt ja valolla on enemmän tilaa asettua minuun. Oikeiden keinojen lisäksi olen löytänyt myös sisäisen rohkeuden. Tuo rohkeus on se voima, joka minua ohjaa... se on minun oma voimani. Mitä isommista asioista olen luopunut, sitä suuremmaksi oma sisäinen voimani on siis kasvanut. Rehellisyyden nimissä sanottakoon tässä vaiheessa, että tämän takia olen tuntenut myös 'henkistä kateutta' kanssakulkijoiltani. Se on hyvin inhimillistä, vaikkakin surullista, sillä jokaisella meillä on oma ainutlaatuinen polkumme eikä vertailu ole siksi tarpeen. Tietysti olen tuntenut tuota samaa tunnetta itsekin henkisen kasvuni aikana. Olen opetellut suhtautumaan siihen kuitenkin 'lempeästi' ja nähnyt sen parannettavana haavana, joka kertoo vain minusta itsestäni.
Valon polkuni on vaatinut tiettyjä 'uhrauksia' vaikka uhri en todellakaan koe olevani, päinvastoin ;). 
Olen luopumisen myötä saanut valtavan henkisen oivalluksen ja alkanut elää sen mukaan. Uskoisin, että tämä on yksi perustavista henkisistä laeista: saat juuri sen, mitä oma mielesi pystyy hyväksymään. Mitä nopeammin vain hyväksyt muuttuvat olosuhteet ja tilanteet, sitä nopeammin sopeudut. Jos pidämme viimeiseen asti kiinni vanhasta, kehityksemme ikään kuin junnaa paikallaan. Voimme lukea satoja kirjoja ja hankkia kaikenlaisia työkaluja, mutta jos emme koskaan uskalla niitä käyttää tai elää oppiemme mukaan, emme etene polullamme alkua pidemmälle. Heti kun uskallamme luottaa omaan voimaamme ja löydämme sisäisen rohkeuden toimia, harppaamme ison askeleen eteenpäin. 
Meidän pahin vastus on oma mielemme. Eivät suinkaan toiset ihmiset ja epäluuloiset kohtaamiset. Ne ovat vain testejä, kuinka tosissamme olemme ja pysmmekö omassa voimassamme.
Luopuminen nostattaa hyvin voimakkaita pelkoja. Ne ovat mielemme keinoja vastustaa käsillä olevaa muutosta. Tämä on aivan normaali reaktio eikä siitä kannata hämmentyä. Sen sijaan voi kysyä itseltään: mitä hyvää tästä kaikesta voi seurata? Kannattaa muistaa, ettei ihmeellisessä universumissa synny tyhjiötä: vanhan tilalle virtaa aina uutta. Uusi on hyvin todennäköisesti parempaa kuin vanha heti kuin mielemme sen hyväksyy. Kaikki muuttuu jatkuvasti. Kaikki universumissa virtaa eteenpäin. Ja hyvä niin. 

Luopuminen saattaa olla siis äärimmäisen tuskallista egollemme. Luopumisen seurauksena saamme harjoitella hyväksymisen hyvettä. Mitä nopeammin hyväksymme muutoksen, sitä helpompi meidän on hengittää.. sitä nopeammin toivumme haasteista joita kohtaamme. 
Oman mielen voi kouluttaa kohtaamaan haasteita. Sen voi ohjelmoida uudelleen. Voit siis huokaista helpotuksesta ;). Aivan kuten Kaija Koon kappaleessa lauletaan: 

"Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa / ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas / sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan / ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa

Niin mä voin luvata / et aina lopulta sä selviit mistä vaan / ja ihan todella / ei ole rajoja nyt kun tanssitaan

Sä alat vihdoin viimein käsittää / ettet sä tarvii lupaa keneltäkään / oot liian kaunis häpeemään / etkä voi yhtään mitään menettää / joten anna mennä / joten anna mennä / kaunis rietas onnellinen / kaunis rietas onnellinen

Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään / ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää

Mut älä unohda / että nyt lopultakin on sun vuoro taas

ja mä voin luvata / ettei se satuta kun kaiken pudottaa"


Anna siis mennä! Uskalla luopua! Uskalla pudottaa kaikki taakkasi! 
Uskalla löytää oma voimasi! 

Rakkautta, enkeleitä ja valonsäteitä sinulle toivottaa: Tikru


maanantai 22. lokakuuta 2012

Liikuntaa ja egon mölinää


Yllä oleva teksti kolahti. Se kolahti niin lujaa että ego lensi suorastaan rähmälleen! Myönnän avoimesti, että minulla on ollut tarve 'olla oikeassa'. Toisaalta kenelläpä ei olisi ;). Oma tieto ja totuus tuntuu itselle oikealta, joten sitä saattaa huomaamattaan tyrkyttää muille. Ego rakastaa yrittää muuttaa toisia.. se saa siitä jotenkin tyydytystä ja pönkitystä. Mutta egon tahto ei ole korkein mahdollinen hyvä. Ei todellakaan. Jälleen tarvitaan erottelukykyä: onko kyseessä egon vai sydämen ääni. Hyvin todennäköisesti ensimmäinen vaihtoehto, sillä sydämen äänen tunnistettuaan vaihtoehto yksinkertaisesti tuntuu hyvältä syvällä sisällä, toisin kuin egon salakavalat jupinat ja supinat, näennäisesti hyvät valinnat.
Viime aikoina olen tuntenut selittämätöntä ärtymystä aivan ihmeellisistä asioista. Ilmeisesti egoni yrittää viimeiseen asti taistella energiamuutoksia vastaan, koska tietää tulevansa pian 'nujerretuksi'. Outo roikkuva olo. Toisaalta on sellainen olo kuin seisoisin kynnyksellä.. En osaa sen tarkemmin selittää!! Sen sijaan, että yritän muuttaa toisia, aion nyt keskittyä hyväksymään kaikki sellaisina, kuin he ovat. Rakastaa sielusta, en egosta käsin. 

Minulla on aina ollut viha-suhde liikuntaan. Olen puhunut tästä aiemminkin, ainakin vanhassa blogissa. Koska en ole ollut erityisen hyvä missään lajissa, en ole oikein koskaan saanut kunnon onnistumisen kokemuksia. Minulta puuttuu liikunnan suhteen pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Olen jo pitkään yrittänyt työstää tätä asiaa, sillä tiedänhän minä, kuinka tärkeää liikunta on fyysiselle keholle ja henkiselle hyvinvoinnille. Liikkumattomuus jumittaa ja jäykistää kehon lisäksi myös henkiset asenteet. Liikunnan avulla on helppo vapauttaa tunnelukkoja: ärtymystä, kiukkua, surua.. Se auttaa keskittymään hetkeen, varsinkin, jos tekee itselle täysin uudentyyppistä harjoitusta. 
Kävin pari päivää sitten elämäni ensimmäisellä kahvakuulatunnilla. Niin rankka kokemus keholleni, että olen vieläkin kuin jyrän alle jäänyt!!! Ennen tunnille menoa olin todella kiukkuinen eräästä asiasta, mutta koska tunnilla mukana pysyminen vaati kaiken huomioni, ärsyyntyminen katosi sen siliän tien ;). Olen jo kauan pyytänyt enkeleiltä apua, jotta löytäisin liikunnan ilon! Se on minulle täysin vieras tunne...tulen jopa hyvin surulliseksi, jos ajattelen asiaa. Miksi minun on niin vaikeaa löytää sitä??!! On helppo syyllistää vanhempia siitä, etteivät he ole koskaan kannustaneet liikkumaan tai liikkuneet edes itse. Minulla ei ole siis mitään liikunnan mallia lapsuudesta. Näin ollen olen yrittänyt rakentaa sitä itse, mutta huonolla menestyksellä! Kolmekymmentä vuotta epämääräistä yritystä tuntea olonsa kotoisaksi omassa kehossaan.. Vaan nytpä oivallan miksi olen 'epäonnistunut'!! En ole hoitanut energiatasolla olevia esteitä liikunnan suhteen. Minulla on valtava huonommuuden tunnelukko jossakin syvällä sisällä.. siispä suunnistan sitä kohti ja kuuntelen mitä sieltä nousee! Voi olla, että tämän asian työstämiseen menee tovi ;). Ymmärrän toki, ettei minun tässä elämässä tarvitse olla huippu-urheilija :D olen syntynyt tänne aivan muista syistä. Mutta kulkuneuvoa on silti huollettava säännöllisesti. Liike on lääke! Sisäinen asennemuutos: alan yksinkertaisesti rakastaa jokaista kehollista harjoitusta, jonka teen..yritän ujuttaa liikunnan säännölliseksi osaksi elämää, aivan kuten syöminen tai nukkuminen :). Enkelit minua tässä auttakoon! Kiitos kiitos kiitos!

-Tikru

tiistai 16. lokakuuta 2012

Arkea ja energiahoitoja




Blogini sisältö saattaa olla ajoittain aika korkealentoista tekstiä. Tiedän, että sitä voi olla vaikea ymmärtää, jos oma kasvu on vasta nupuillaan. Pyydän, että lukijani et vertaa minun kasvuani omaasi. Tämä on ollut kompastuskiveni minulle monta kertaa polkuni varrella.. olen sortunut vertailemaan omaa kasvuani toisten henkisiin totuuksiin ja kapsahtanut nurin joka kerta. Sinulla on oma ainutlaatuinen tie, kuten minulla on omani. Punnitse sydämmelläsi oma suunta ja kohdista huomiosi omalle polullesi. Auta aina ensin itseäsi ja sitten vasta ympärillä olevia. Et pysty tekemään pyytetöntä auttamistyötä ennen kuin seisot omassa voimassasi. Toki päivittäin tulee tilanteita, että vain muutamalla sanalla saatat rohkaista kanssakulkijaa ja siten auttaa läheistäsi siinä hetkessä ja tämä on äärimmäisen arvokasta työtä myös. Jos haaveesi on auttaa toisia työksesi, kohdista ensin katse itseesi. Löydä ensin täysin oma voimasi, jottet menetä sitä vähääkään muille. Kun oma voima hiljalleen löytyy, voit suunnata katseesi myös vähitellen ulospäin. Minulla on usein käynyt polkuni varrella siten, että olen juuri käsitellyt jonkun vaikean läksyn tai pelon ja kohta edessäni seisoo ihminen, joka on käymässä samantyyppistä oppiläksyä läpi. Silloin auttamistyö saa aivan eri ulottuvuuden, koska sydämmessäni tunnen suurta myötätuntoa toista kohtaan. Myötätuntoa ei kuitenkaan tule sekoittaa sääliin, joka jo sananlaskunkin mukaan on sairautta ;). Opettele erottamaan sääli ja puhdas myötätunto toisistaan. Sääliessäsi menetät omaa energiaasi toisen asioille, kun taas myötätuntoisena pystyt näkemään pintaa syvemmälle ja huomaat ehkä parhaimmassa tapauksessa ongelman todellisen tarkoituksen toisen ihmisen elämässä. Myötätuntoisena pysyt omassa voimassasi ja rakkaus virtaa kauttasi toiselle ilman, että itse menetät mitään. 

Tarkoitukseni oli kirjoittaa arjesta ja viime aikojen tapahtumista :). Vaikka blogini sisältö menee välillä "sky high" niin voin kertoa, että minä elän aivan normaalia lapsiperheen arkea kaikesta henkisyydestä huolimatta. Päälle päin en näytä tavallista kaduntallaajaa kummemmalta.. en pukeudu kaapuihin, egohippeile toreilla tai messua kadulla Jumalan armosta. Oikeastaan olen pitänyt ajatusmaailmani aika pitkälle salassa mm. vanhoilta ystäviltäni. En tyrkytä totuuttani kenellekään. Nautin silti suunnattomasti syvällisistä keskusteluista. Yritän rohkaista ja kannustaa muita löytämään omia vahvuuksia ja voimavaroja. Yhä enemmän minua on enkeleiden taholta kannustettu tulemaan kaapista ulos ;). Usein teen hiljaista valotyötä pilke silmäkulmassa.. Lähetän ihmisille valoa ja rakkautta sekä enkeleitä avuksi. 

Nyt minulla on kuitenkin tullut aika aloittaa näkyvämpi valotyö. Olen tehnyt muutamia energiahoitoja ystäville ja tuttaville pientä palkkiota vastaan. Koska en tällä hetkellä voi perustaa virallista toiminimeä opiskelujeni vuoksi ja siten saada ehtaa käteistä hoidoistani, olen kelpuuttanut palkkioksi jotain muuta, kuten palveluksia tai materiaa. Antamisen ja saamisen tulee olla tasapainossa, siksi minua on yläkerrasta kannustettu ottamaan pieniä palkkioita hoidoista. Kuka tietää, ehkä ensi kesänä perustan jonkinmuotoisen yrityksen ja teen hoitoja kasvavalle asiakaskunnalle? Aika näyttää :). Energiahoitojen tekeminen on antoisaa puuhaa. On upeaa nähdä, kuinka hoidettava uskaltaa kurkistaa oman kuoren sisään, kohdata pelkonsa ja mörkönsä ja sitten päästää niistä irti, jolloin rakkaudelle jää enemmän sijaa. Voi minkä upean lahjan olen saanut tähän elämään... Sydämmeni lähes sulaa kiitollisuudesta ja nöyryydestä. Olen kulkenut 'pitkän' ja vaivalloisen tien itseni eheyttämisessä ja viimein pystyn luottamaan omaan intuitiooni niin paljon, että uskallan auttaa myös muita. Kuinka upeaksi tämä kaikki vielä muuttuukaan tulevaisuudessa... en pysty edes kuvittelemaan!! 
Luotan taivaalliseen apuun. Muuta en tarvitse. Kaikki tapahtuu aina jumalallisessa tahdissa ja järjestyksessä. 

Kaikesta huolimatta olen siis 'tavallinen' perheenäiti.. minunkin arjessani tulee ongelmia eteen, mutta olen muuttanut suhtautumistani niihin. Haasteet ovat siunauksia valepuvuissa. Kuljen kaduilla 'aistit auki', valmiina näkemään ihmisten ja tilanteiden läpi, jos on tarkoitus. Opettelen kuuntelemaan ihmisten todellisia tunteita ja viestejä. Olemaan läsnä vain tässä hetkessä. Onneksi on koko elämä aikaa opetella!!!

Kiitos kiitos kiitos!!!

Ilonsädettä toivottaa sinulle: Tikru




torstai 4. lokakuuta 2012

Armo


"
The rain is pouring down
Like all the souls you sent here
Coming to this earth
To find healing

Mother earth takes in the rain
Like your heart takes my voice
Let us free eachother
With our prayers, with our voice

And I’m coming home
And I’m coming

Ong namo guru dev namo
Ong namo guru dev namo

Oh, my beloved
Kindness of the heart
Breath of life
I bow to you

Divine teacher
Beloved friend
I bow to you
Again and again

Lotus sitting on the water
Beyond time and space
This is your way
This is your grace"



Koin äsken palan ARMOA. Olin suihkussa ja kuuntelin samalla yllä olevaa Snatam Kaurin laulua (kundalinijooga mantra). Äkkiä koin aivan uskomattoman armon tunteen. Armo ja rakkaus aivan laskeutui ylleni ja täytti minut hyvin kokonaisvaltaisesti. Aloin itkeä ja nauraa samaan aikaan... yksin suihkussa :D!! Hih, joku olisi saattanut passittaa pöpilään jos olisi nähnyt. Tunsin rakkauden täyttävän minut ja äkkiä oivalsin mitä "ARMO" todella tarkoittaa. Jumalan armo.. siitä puhutaan toki Raamatussa paljon ja henkisellä polullani olen törmännyt tuohon sanaan usein. En silti ole ymmärtänyt mitä se todellisuudessa merkitsee. Minun puhdistumiseni ja kaikki mitä siihen liittyy, tehdään silkasta armosta ja rakkaudesta. Minä sallin sen (armon) tulla luokseni ja täysin ihmeellisiä asioita alkaa tapahtua. Armolla on vihdoin aidosti sijaa asettua elämääni. Kun todella olen aidosti valmis luopumaan vanhasta, astuu Jumalan armo esiin ja parantaa kaiken mitä kuvitella saattaa ja enemmänkin!!! Jälleen koen, että tälle oivallukselleni ei kertakaikkiaan ole sopivia sanoja. En pysty ilmaisemaan täysin sitä, jonka äsken koin. Sanat latistavat kaiken kokemuksen. Mutta nautin tästä armosta. Nautin tästä tunteesta, johdatuksesta, parantamisesta, rakkaudesta. 
Avaa sydämmesi rakkaudelle ja ihmeitä alkaa tapahtumaan :))) suorastaan kylvet ihmeiden valtameressä, loputtomassa armon aallokossa, eheydyt rakkauden virrassa tavalla jota et kuvitellut olevan olemassakaan. Riittää, että avaudut, riittää että sallit sen tulla, riittää että todella uskallat nähdä verhon taakse. Näky salpaa hengityksen. Rakkaus lähes salpaa kaikki elintoiminnot ja sen jälkeen elvyttää takaisin uudenlaiseen elämään.  Elämään tässä ja nyt. 


Amazing Grace!!!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Operoitavana


Empä olisi koskaan uskonut sanovani tätä ääneen, mutta sanonpahan nyt kuitenkin: olen ollut henkileikkauksessa, henkimaailman lääkäreiden operoitavana, valo-olentojen toimenpiteessä. Tiedän, kuulostan todella friikiltä ja uskomattomalta! 
Eilen aamulla heräsin omituiseen oloon. Rintakehäni tuntui hyvin raskaalta ja jopa fyysisesti kipeältä! Pelästyin hieman, sillä olen ollut viikonlopusta lähtien puolikuntoinen ja flunssainen. Ensimmäinen ajatus: aivan kuin minua olisi elvytetty! Eihän minua oikeasti ole koskaan fyysisesti jouduttu elvyttämään, mutta keskellä rintakehää, rintalastan kohdalla tuntui yllättävän voimakas kiputuntemus etenkin yrittäessäni ponnistaa sängystä ylös. Voisin kuvitella, että elvytyksen jälkeen rintalasta on kipeä ja hellä hiukan sillä tavalla kun nyt tunsin. Toisin sanoen koko sydänkeskustani särki. Hengittelin sängyssä hetken ja kuulostelin omaa hengitystäni sattuuko se... ei sattunut, sillä jos näin olisi ollut, olisin lähtenyt samantien päivystykseen. Ei siis merkkejä mistään vakavasta hengitystieinfektiosta tai muustakaan vaarallisesta. Mutta mitä ihmettä tämä nyt on..? Melko pian oivalsin, että nyt on kyse jostain aivan muusta kuin fyysisestä sairaudesta. Muistan erään ystäväni taannoin maininneen olleensa henkileikkauksessa, jossa häneltä poistettiin 'vanhaa romua' sydänkeskuksesta ja aavistelin itse joutuneeni vastaavaan toimenpiteeseen. Viikonloppuna ilmi tullut surumöykky oli täten jouduttu operoimaan, jotta se saattoi lopullisesti lähteä minusta. Suru tulikin niin syvältä ja määrittämättömänä, että pelkkä itku ja energiahoito ei nyt riittänyt sen poistamiseen. Tarvittiin järeämpiä aseita. Laitoin eräälle ihanalle uudelle ystävälleni aiheen tiimoilta viestiä ja hän kanavoi minulle enkeleiltä hieman tietoa tapahtuneesta:  
"Vaikkei sinun ruumistasi ole revitty auki, on leikkauksemme aivan kuten ihmisten tekemä jossa veri lentää. Mustaa sakeaa limaa jouduimme imemään pois sekä leikkaamaan palan kiinnijäänyttä mustaa pihkaa, jossa oli takertuneena kaikki menneiden geneettiset jäljet."
Aika vaikuttavaa!! Siis minusta todella kirjaimellisesti leikattiin suru irti! Kannoin tietämättäni henkikehossani kaikkea sukupolvien aikana kertynyttä surumuistoa. Dna rihmani olivat verhoutuneet suruvaippaan, sakeaan limaan ja mustaan pihkaan.. kuvottava ajatus! 
Omituisinta tässä on oma tuntemus.. minulla fyysisestikin sellainen olo kuin olisin ollut isossa toimenpiteessä. Leikkauspotilaan tavoin olen hyvin väsynyt ja kehoni on arka, runneltu. En silti epäile hetkeäkään etteikö kaikki ole hyvin tarkoituksellista. Olen äärimmäisen kiitollinen tästä kaikesta. Tämähän tarkoittaa, että olen jälleen vapaampi! Vapaampi henkisestä taakasta, joka estää minua rakastamasta itseäni ja muita ehdoitta. 

Sen voin kyllä vilpittömästi todeta, että astuttuani henkiselle polulle, ei tylsiä tai merkityksettömiä päiviä ole elämässäni ollut! Aina kun kuvittelen saavuttaneeni jonkun pisteen elämässäni, alkaa seurava vaihe jo vyörymään kohti ja tapahtumat muuttuvat yhä mielenkiintoisemmiksi. Mitä vielä??? 

Lisää toimenpiteitä saattaa olla luvassa, mutta ensin tahdon toipua tästä leikkauksesta. Nyt siis lepoa ja rentoutumista... 


-Toipilas Tikru



maanantai 1. lokakuuta 2012

Vapautus


Takanani on huikea viikonloppu, jonka aikana tapahtuneita oivalluksia sulattelen edelleen. Minun piti ajaa yli 200km suuntaansa, jotta saatoin puhdistua valtavasta surusta, jota olin tiedostamattani kantanut sisälläni. Tuon surun poistumisen myötä sydämmessäni avautui uusi terälehti. Puhdistus oli niin voimakas, etten kertakaikkiaan pystynyt hillitsemään kyyneleitäni. Ne vain vyöryivät minusta ulos kuin hyökyaalto. En etukäteen saattanut mitenkään arvata, että pienen viikonloppumatkani tarkoitus olisi juuri tämä. Surun vapautukseen riitti yhden ihmisen läsnäolo ja oikeat sanat. Kerroin hänelle aloittaneeni kirjan kirjoittamisen ja päivittelin hieman sen 'synnytysprosessia' ja kuinka sen myötä voin jättää kaiken negatiivisen lopullisesti taakseni. Tämä viisas ihminen kysyi siinä vaiheessa minulta: "miksi kannat tuota surua mukanasi?" Ja siinä se oli! Tämä lause todella riitti! En ollut nähnyt tuota surua sisälläni. Suru, jolle ei ole mitään määritelmää tai yksittäistä tapahtumaa. Suru jossain hyvin syvällä, kätkettynä, mustana, myökkynä.. pidättelemässä minua. Jälleen koin, kuinka rakkaus parantaa. Minun oli turvallista kohdata tämä suuri tunnelataus sisälläni rakkaudellisessa ilmapiirissä. Yksin en olisi päässyt siihen käsiksi. Joskus parantumiseen todella riittää vain jonkun toisen/toisten ihmisten läsnäolo. Koska rakkauden energia on niin valtavan voimakas, se pakottaa kaikki 'alhaisemmat' tunteet ulos. Pyyteetön rakkaus ja myötätunto yksinkertaisesti vain sulattavat pelon. Uskon, toivon ja luotan, että joskus olen itsekin niin vahva rakastamaan niin suurella myötätunnolla, että kaikki jotka ovat valmiita, parantuvat sielunsa syvimmistä haavoista vain olemalla seurassani. Ja että minäkin osaan sanoa toiselle juuri ne oikeat sanat siinä hetkessä. Ensin minun on kuitenkin parannettava itseni. 
Keskeneräisyys. Kaikki tämä muistutti omasta keskeneräisyydestäni, hauraudestani. Vaikka olen kokenut syvän puhdistusprosessin viimeisen 1,5vuoden aikana, elämä yllättää edelleen. Matka sisimpääni ei todellakaan ole päättynyt. 
Oivalsin viikonlopun aikana myös, kuinka vääristyneiden linssien läpi olen katsonut maailmaa. Minulla on ollut hyvin vaaleanpunaiset lasit nenälläni. Olen katsonut niin vaaleanpunaisten linssien läpi, etten ole halunnut nähdä totuutta sen kummemmin hyvää kuin huonoa. Nämä linssit ovat vääristäneet kaiken 'liian rakkaudelliseksi' jos näin voi sanoa. Tämän vuoksi en ole pystynyt katsomaan toisia saati itseäni täysin objektiivisesti, vaan olen halunnut uskoa kaiken olevan hyvin ja hyvää. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää, mutta se on estänyt minua näkemästä totuutta sellaisena kuin se on. Tästä syystä en ole nähnyt myöskään tätä surua sisälläni. Viime aikoina olen kärsinyt yltyvästä makeanhimosta. Ennen saatoin hyvin kieltäytyä karkeista ja leivoksista, mutta nyt olen ihmetellyt jatkuvaa makeannälkääni. En kärsi ylipainosta, mutta tätä menoa se ei ole kaukana. Olen enkeleiltä pyytänyt apua sidosten katkaisemiseen.. pyytänyt, että he auttaisivat minua pääsemään tästä riippuvuudesta irti. Jälleen kuvaan astuu suru. Olen syönyt tiedostamattomaan suruuni. Riippuvuuteni sokeriin on täysin emotionaalista, sidoksissa sisäiseen suruuni. Niin kauan kuin puputan pullaa ja karamelleja, olen sidoksissa myös tähän hienosti naamioituneeseen tunnemöykkyyn. Uskallanko päästää irti? Mitä sitten tapahtuu? 

Rohkeus. Luottamus. Vaikken tiedä mitä nurkan takana odottaa, voi silti luottaa sen olevan hyvää ja kaunista, erittäin tarkoituksellista. 

Meidän pyyntöihin ja rukouksiin vastataan aina. Näin minun pyyntööni vastattiin. Nyt minulta vaaditaan rohkeutta luopua vanhasta, kipeästä...kohdata se. Päästää irti. Huomaan, ettei mitään kamalaa tapahtunutkaan. Kukaan ei painanut liipasinta. Pelkäsin aivan turhaan. 
Eilisiltana palasin viikonloppureissultani kotiin. Olin kuin tulessa. Jokaista lihasta ja niveltä kolotti, päätä särki. Äärimmäisen fyysistä puhdistautumista myös. Kiitos kiitos kiitos!!!! 
Työ ei ole vielä päättynyt. Aivan kaikkea surua en saanut vielä irroitettua, mutta pääsin hyvään alkuun!!! 

Vapauttavaa viikkoa!! 
-Tikru

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

A New Day Has Come



"I was waiting for so long
For a miracle to come
Everyone told me to be strong
Hold on and don't shed a tear

Through the darkness and good times
I knew I'd make it through
And the world thought I had it all
But I was waiting for you

Hush now
I see a light in the sky
Oh, it's almost blinding me
I can't believe
I've been touched by an angel with love

Let the rain come down and wash away my tears
Let it fill my soul and drown my fears
Let it shatter the walls for a new, new sun

A new day has come
Where it was dark now there's light
Where there was pain now there's joy
Where there was weakness, I found my strength
All in the eyes of a boy

Hush now
I see a light in the sky
Oh, it's almost blinding me
I can't believe
I've been touched by an angel with love

Let the rain come down and wash away my tears
Let it fill my soul and drown my fears
Let it shatter the walls for a new, new sun

A new day has 
Let the rain come down and wash away my tears
Let it fill my soul and drown my fears
Let it shatter the walls for a new, new sun

A new day has come
Ohhh, a light
Hush now
I see a light in your eyes
All in the eyes of the boy

I can't believe
I've been touched by an angel with love

I can't believe
I've been touched by an angel with love"

Celine Dion: A New Day Has Come

lauantai 15. syyskuuta 2012

Lisäys aikaisempaan

Lisäilen aikaisempaan tekstiin liittyen täsmennystä :). Kerroin siis meditaatiossa saaneeni yhteyden Luojan Korkeimpaan Lähteeseen. Kävin tällä viikolla energiahoidossa ja varmistelin kanavoinnin alkuperää. Sain tietää kanavoineeni erittäin korkeavärähteistä valo-olentoa, joka tulee niin korkeista ulottuvuuksista, ettei siellä enää käytetä edes nimiä tms. Valo-olento pystyi tulemaan luokseni, sillä olen kohottanut omaa värähtelyäni huomattavasti. Erehdyin luulemaan häntä itse Lähteeksi, sillä energia oli niin lähellä Jumalan energioita. Valo-olento on peräisin hyvin läheltä Luojaa, joten ei ihme etten erottanut häntä Hänestä ;). 
Tällä kaikella haluan kannustaa muitakin pyrkimään korkealle...yhä korkeammalle!! Ette koskaan voi tietää, kuinka korkealle voittekaan vielä päästä!! Vain taivas on rajana! Vaikka rämpisitte pohjamudissa ja kieriskelisitte tunnemyrskyissä, luottakaa siihen, että nekin kokemukset vievät teitä lähemmäksi Valoa ja Rakkautta. Rakastakaa varjojanne. Olkaa valmiita kohtaamaan varjonne ja sitten irroittautumaan niistä. Olkaa valmiita uudistamaan kaikki ajatusmallinne ja rakentamaan täysin uudet perustukset itsellenne. Muutos on lopulta aina sinun korkeimmaksi parhaaksesi. Olet oman elämäsi Luoja <3 sinulla on kaikki  työkalut, joita matkasi aikana tarvitset. Ne löytyvät sisältäsi. Tärkein työkalusi on oma voimasi.

Valoisaa viikonloppua!!

-Tikru

maanantai 10. syyskuuta 2012

Kanavointi

Kerroin aiemmassa kirjoituksessani saaneeni viestiä, että jokin muutos on käsillä. Sisäinen muutos, joka koskee minua itseäni. Loppukesä ja alkusyksy on tuntunut toisinaan hieman tahmealta ja jähmeältä. Olen ollut väsynyt ja 'loman tarpeessa'. Tästä syystä en ole juurikaan tehnyt hoitoja tai tulkintoja. Tänään huomasin kuitenkin päivän aikana, että todentotta, jokin on muuttunut. Minä olen muuttunut. Ihmeellinen selittämätön olo. Aivan kuin olisin enemmän 'auki'. Todella vaikea selittää sanoin. Päivällä minulle tuli tunne, että nyt haluan meditoida. Tein Diana Cooperin kirjasta kopioimani 'Kutsu enkelit luoksesi' -meditaation ja aloin hommiin. Uppouduin korkeavärähteisiin energioihin ja etenin kohtuu nopeaan tahtiin. Tietoinen mieleni yritti analysoida meditoinnin aikana tapahtuvia asioita, tai oikeastaan sitä, etten tuntenut niitä suuria väristyksiä, joita aikaisemmin saman meditaation aikana olen tuntenut. Mitäh, onko jokin vialla? Eivätkö enkelit ja valo-olennot teekään töitä kanssani? Miksi en tunne heidän työskentelyään kuten ennen? Tästä huolimatta luotin siihen, että kyllä he aina kuulevat pyyntöni. Meditoinnin lopussa kutsutaan Karman Valtiaat paikalle ja pyydetään heiltä vapautusta karmasta. Tunsin, kuinka ympärilleni asettui tämä mahtava joukko ja sain viestin päähäni: "Olet vapaa lapseni." Sitten tunsin kuinka viestiä oli tulossa enemmänkin. Äkkiä nappasin kynää ja paperia ja kirjoitin kaiken ylös. Alla upea rakkaudellinen viesti, jonka sain. Energia oli niin voimakas ja samaan aikaan hellä, että tunsin sen tulevan suoraan Alkulähteeltä. Kyllä, minua viime päivät 'viritetty' ja 'hiottu'. Energioitani on nostettu, jotta voisin saada yhteyden Korkeimpaan Lähteeseen. Rajut puhdistukset ovat tuottaneet tulosta. Aluksi en meinannut uskoa tätä itsekään ja egoni on vaikea tottua ajatukseen ;). En välitä siitä. Tunne, jonka koin oli niin järisyttävä, että se riittää minulle todisteeksi :). 

Tässä viesti sellaisena kuin sen sain:


"Olet vapaa lapseni. Lennä kohti kaikkeutta. Tunne universumin syke. Tunne, miten ympärilläsi kaikki liikkuu jumalallisessa tahdissa ja järjestyksessä. 
Tässä on kaikki. Sinussa on kaikki ja sinulla on kaikki. Edessäsi jokainen atomi. Olet ääretön, olet vapaa. Olet tässä ja nyt. 
Minä olen sinussa rakas lapseni, Luojasi, kaikkeutesi. Sinulta ei puutu mitään, etkä tarvitse enempää. Tunne rakkauteni. Ikuisuus on sinussa. Anna sen olla. Riittää että olet. 
Olen virittänyt sinut, hienosäätänyt. Pääset taajuudelleni milloin vain. Opettele muuntamaan värähtelyäsi. Valo, se on sinussa. Nyt ja aina. Rakas lapseni." 
~Luojasi




Unet



Ajattelin kirjoittaa teille unistani ja unimaailmasta. Keväästä lähtien unimaailmani on muuttunut hyvin voimakkaaksi. Keväällä myös tapahtui jotain, voisin jopa sanoa että yhden  yön aikana koin valtavan 'hyppäyksen' unien tulkinnassa ja aamulla herättyäni pystyin ymmärtämään unien takana piilevää symboliikkaa. Nykyisin minusta on toisinaan hyvin viihdyttävää tulkita unia. Jokainen meistä osaa itse parhaiten tietysti tulkita omat unensa, mutta tietty symboliikka on universaalia.
Oma unimaailmani on viime kuukausina ollut todella eloisaa ja aamulla herättyäni muistan  unet selkeästi. Tietty teema toistuu jatkuvasti. Esimerkiksi viime yönä näin jälleen samaan teemaan liittyvän unen: maailma ympärilläni mullistuu.. tapahtuu jokin katastrofi, vanhat ystäväni pettävät, mutta silti olen turvassa. Unissa usein olen laivassa tai junassa. Olen tulkinnut tämän siten, että muutos on käsillä, elämässäni on edelleen joitakin asioita, joista minun tulee päästää irti. Jos aion edetä henkisellä polullani, on minun jätettävä kaikki vanha energia taakse. Minun on muutettava ajatus- ja käytösmalleja. Pitkälle olen jo päässyt, mutta kirveellä on edelleen töitä ;). Mitä puhtaampi haluan olla, sitä suuremmalla syyllä minun on irrottauduttava mm. kaikista riippuvuuksista. 
Joskus saatan nähdä myös selvänäköisiä unia. En kovin usein, mutta silloin tällöin. Unissani olen myös tavannut ihmisiä, joita päivätietoisuudessa en vielä tunne, mutta jotka tulevat elämääni vähän myöhemmin. Tulevia yhteistyökumppaneitani liittyen suurempaan 'projektiini' tulevaisuudessa. Keväällä sain siis lopullisen oivalluksen (yhdestä) tulevasta elämäntehtävästäni, mutta toistaiseksi en halua sitä täällä blogissa henkilökohtaisista syistä vielä paljastaa. Kenties hiukan myöhemmin ;). 
Nukkuessasi henkesi on vapaa liikkumaan minne tahtoo. Henkioppaasi vartioivat fyysistä kehoasi sillä aikaa, kun henkesi liikkuu sisätasoilla astraali- tai valomaailmoissa. Hopealanka pitää sinut 'kiinnitettynä' kehoon. Kun fyysinen kehomme kuolee, myös tuo hopealanka katkeaa. Unen aikana saatat työskennellä hyvinkin ahkerasti sisätasoilla, tavata henkimaailmaan siirtyneitä sukulaisia tai ystäviä, käydä jopa koulutuksissa, hoidoissa jne. Toisinaan koen olevani fyysisesti ja henkisesti uupunut ja silloin pyydän nukkumaan mennessäni päästä enkelten eheyttävään hoitoon :). Olen myös pyytänyt selvennystä johonkin elämäntilanteeseen tai viestejä oppailtani yms. Aamulla herättyäni en välttämättä  muista tarkalleen tai ollenkaan mitä yön aikana on tapahtunut, mutta sisäinen tunne ja intuitio viitoittavat tietä ja vastaus on valmiina päässäni jossakin muodossa. Tätä on aavistuksen vaikea selittää, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. 

Olen aina ollut varsinainen unikeko. Rakastan nukkumista!!! Siksi viime vuotinen valvomisurakka pienen poikani kanssa oli minulle pahinta mahdollista painajaista. Kärsin suunnattomasti, jos en saa tarpeeksi unta. Oppaani ovat kyllä lupailleet, että kun etenen henkisellä polullani, unentarpeeni tulee vähenemään. Uskon tähän, mutta toistaiseksi se ei vielä päde. Heräilen kyllä useammin keskellä yötä. Aiemmin saatoin helposti nukkua koko yön heräämättä kertaakaan. Nykyisin tämä on harvinaisempaa (välillä tietysti lapset herättelevät edelleen). Toisaalta, kun aloin tarkemmin miettiä, unentarpeeni on kyllä vähentynyt.. Muutamia vuosia sitten saatoin helposti nukkua kymmenen tuntia yössä, mutta nykyisin minulle riittää normi 8 tuntia. Yhdistän aikaisempaan suureen unentarpeeseeni myös herkkyyteni. Olen aina kokenut, että maailma, jossa elän on ollut liian 'kova' minulle. Toisten ihmisten julmuus ja negatiivisuus on uuvuttanut minut valveilla ollessani niin pahasti, että uni on ollut pakotie hengen tasolle. Muistelen aikaa n. 10vuotta sitten, jolloin olin syöksymässä syvään masennuskuiluun. Erityisesti silloin nukuin usein kellon ympäri. 

Palaan vielä uniin ja niiden merkitykseen. Unet siis todella ovat hyvinkin merkityksellisiä, mutta ei aina sillä tavalla, kun tietoinen mielemme ne tulkitsisi. Unet ovat usein viestejä alitajunnastasi ja niiden viestit verhoutuvat tietyn symboliikan taakse, aivan kuin koodikieleksi. Jos haluaa päästä jyvälle oman alitajunnan 'morsetuksesta' kannattaa aloittaa pitää unipäiväkirjaa. Silloin saatat pidemmällä aikavälillä huomata tietyn toistuvan teeman tai symbolit. Näiden oivaltaminen auttaa sinua pääsemään käsiksi alitajuntasi, sielusi tai korkeamman minäsi sinulle lähettämiin viesteihin. Esimerkiksi kuolema unessa ei suinkaan tarkoita fyysistä kuolemaa, vaan päinvastoin muutosta tai uuden alkua. Nainen unessa kuvaa feminiinistä puoltasi ja mies taas maskuliinista. Lapsi kuvaa usein sisäistä lastasi ja vesi taas tunteitasi. Talo kuvastaa elämääsi ja eri huoneet ja kerrokset sen eri osia. Erityinen huomio kannattaa kiinnittää unen tunnelmaan sekä toistuviin uniin. Painajaiset ovat vahvoja viestejä tunnelukoista jne. 
Muista kuitenkin, että paras tulkitsija olet sinä itse, oma intuitiosi. Vahvista sitä :). 

Levollisia ja antoisia unia!!




P.s. Olen useampana yönä tuntenut, kuinka ympärilläni häärää enkeleitä ja muita valo-olentoja. Erityisesti pääni ja kasvojeni alueella työskennellään. Luulen, että he availevat kanaviani ja hienosäätävät värähtelyitäni jollain tavalla. Nukahdan turvallisin mielin, koska tiedän kaiken tapahtuvan korkeimmaksi parhaakseni ;). 


perjantai 7. syyskuuta 2012

Äiti Maria

Hei Rakkaat kanssakulkijat. 
Muistattehan että teitä jokaista rakastetaan valtavasti... siis enemmän kuin ihmismielellä koskaan pystytte ymmärtämään!!! Kerron mitä minulle kävi viime viikolla: 
Intuitiivisesti otin kirjahyllystäni käteeni Doreen Virtuen 'Arkkienkelit ja ylösnousseet mestarit'-kirjan. Avasin sattumanvaraisesti sivun ja sieltä tuli kohta jossa kerrotaan Äiti Mariasta, enkelten kuningattaresta. Luin kohdan läpi ja hiljennyin sitten pyytämään häneltä apua. Rukoilin myös läheisteni puolesta ja kiitin lopuksi. Puoli tuntia tämän jälkeen istuin autossa ja selailin radiokanavia etsien hyvää musiikkia kuunneltavaksi. Äkkiä minut pysäytettiin yhdelle kanavalla ja sieltä tuli Beatlesin "Let it be". Aloin kuunnella sanoja ja kuulkaa onnen kyyneleet vain valuivat poskilleni ja nauroin silkkaa hämmästystäni. Lukekaa sanat!!!


"When I find myself in times of trouble
Mother Mary comes to me
Speaking words of wisdom, let it be.
And in my hour of darkness
She is standing right in front of me
Speaking words of wisdom, let it be.
Let it be, let it be.
Whisper words of wisdom, let it be.

And when the broken hearted people
Living in the world agree,
There will be an answer, let it be.
For though they may be parted there is
Still a chance that they will see
There will be an answer, let it be.
Let it be, let it be. Yeah
There will be an answer, let it be.

And when the night is cloudy,
There is still a light that shines on me,
Shine on until tomorrow, let it be.
I wake up to the sound of music
Mother Mary comes to me
Speaking words of wisdom, let it be.
Let it be, let it be.
There will be an answer, let it be.
Let it be, let it be,
Whisper words of wisdom, let it be"


Äiti Maria on viime viikot ollut tiivisti läsnä elämässäni. Olen tuntenut hänen energiansa jo pitkin kesää, mutta nyt hän ikään kuin astui esille, kun annoin hänen tulla. Äiti Marian väri on vaaleansininen tai turkoosi. Koko kesän olen 'himoinnut' turkoosia väriä ja olen ostanut erilaisia turkoosiin vivahtaneita vaatteita tai sisustustuotteita. Jälkeenpäin oikein naurattaa, kuinka intuitiivisesti valitsen näitä värejä ym. ja miten johdatuksessa kaikki tapahtuu. 
Äiti Maria on siis tullut antamaan minulle rakkautta ja lempeyttä, äidillisen pehmeää energiaa. Hänen tullessa lähelle oloni muuttuu äärimmäisen pehmeäksi ja rauhalliseksi. Hän on tullut auttamaan minua olemaan lempeämpi äiti omille lapsilleni. Kaiken tämän lisäksi hän haluaa minun kauttani viestittää teille muillekin samaa asiaa. 
Olin eilen luottoparantajani järjestämässä pienryhmä-illassa. Ilta oli aivan ihana, kanavoimme tietoa taivaallisilta auttajilta, meditoimme ja keskustelimme. Itselläni on kovasti ollut ongelmia oman egoni suhteen liittyen kanavointitaitoihin. Toisinaan tulkintoja tehdessäni kanavoin aivan huomaamattani, sillä tieto vain tulee 'jostain' ;). Jos taas haluaisin muuten vain tietoisesti kanavoida, alkaa egoni räksyttää taustalla ja epäillä saamaansa tietoa. Viheliäistä suorastaan!! Eilen sain kuitenkin illan aikana palkinnoksi sinnikkäästä yrityksestäni viestin Äiti Marialta. Hän siis käytti minua kanavana ja välitti kauttani viestiä. Viesti tuli hieman 'pätkissä', mutta kirjoitan tähän nyt osan siitä, tiedoksi teille kaikille: 
"Ottakaa vastaan siunaukset. Teitä rakastetaan hyvin paljon. Huomatkaa merkit, joita teille annamme.  Kaikki asiat ovat tarkoitettu tapahtuvaksi. Eläkää sydämmestänne. Rakkaus, se roihuaa (tässä vaiheessa näin liekin palavan sydänkeskuksessani). Katsokaa pieniä lapsia, oppikaa heiltä. Löytäkää tuo pieni lapsi myös sisältänne, rakastakaa sitä, hyväksykää se sellaisena kuin se on. Vaalikaa sitä rakkaudella." 
Illalla nukkumaan mennessäni sain päähäni lisää viestejä, mutta koska en kirjoittanut niitä heti ylös, ne unohtuivat! Joka tapauksessa se tunne ja energia, jonka Äiti Maria minulle ja minun kauttani välitti, tuntui taivaallisen ihanalta!!! Kiitos kiitos kiitos!!! Olen todella onnellinen, että hän halusi 'käyttää' minua kanavana. Voiko suurempaa kunniaa olla! Toivon, että kaikki lukijani pääsevät kirjoitukseni kautta osallisiksi tästä ihanasta rakkaudellisesta energiasta. 
Illan aikana minulle kerrottiin, että muutaman päivän päästä tulen kokemaan suuren muutoksen. Muutos on ennen kaikkea sisäinen ja liittynee henkisiin kykyihin. Olen ollut jo yli viikon flunssainen, ja sekin on aivan tarkoituksellista. Minä puhdistun. Kiitos siitä! Minun tehtäväni on nyt ottaa rennosti ja levätä sekä tietysti pysyä sydänyhteydessä. 

Taivasväki muistutteli kovasti jälleen ajatustemme voimasta, siitä luomisen kyvystä, joka meillä kaikilla on. Olemme itse omien ajatustemme vartijoita. Meidän tehtävämme on opetella keskittymään hyviin asioihin, jotta voimme luoda niitä lisää ympärillemme. Kaikki mille annamme ajatusenergiamme lisääntyy elämässämme. Tätä ei koskaan voi kylliksi korostaa. Tämä on ihmiselämän suurimpia haasteita. Kaikki eivät opi sitä koskaan. Toisille se on hyvin helppoa. Itse olen tämän takia jättänyt jopa uutisten katsomisen lähes kokonaan. Aikaisemmin minulla oli liki pakkomielle pysyä ajan hermoilla. Halusin tietää kaikki päivän polttavat uutiset ja pidin sitä jotenkin sivistyksen mittarina. Halusin olla fiksu ja sivistynyt, kärryillä maailmanmenosta, ymmärtää politiikkaa ja olla valmis keskustelemaan 'järkeviä' yhteiskunnallisia asioita ihmisten kanssa. Nyt tuo kaikki lähinnä huvittaa :). Hassu minä. Hassua kuvitella, että kirjaviisaus ja sivistys toisi onnen ja hyväksynnän. Ja kuinka hukassa ihmiset ovatkaan itsensä kanssa kuvitellessaan kaikkea tuota mitä itsekin kuvittelin. Maamme on pullollaan masentuneita akateemikkoja! Alakulostaan kuulu sivistysvaltio. Onneksi tähän on tullut ja on tulossa muutos. Tietenkään en halveksi älykkyyttä tai sivistystä. Mutta lopulta se on lähes hyödytöntä, jos sitä ei kohdista oikeisiin asioihin. Sen sijaan, että keskitytään koko ajan ongelmiin, pitäisi keskittyä siihen, kuinka ne ratkaistaisiin kaikkien hyväksi. Mieleeni muistuu Äiti Teresan sanat: 'En koskaan osallistu sodanvastaiseen mielenosoitukseen, mutta tulen mukaan, jos marssitte rauhan puolesta.'
Tämä lause muistuttaa itseäni siitä, että pyrin jatkuvasti olemaan hyvien asioiden puolella ja tekemään niiden puolesta töitä. On lähes hyödytöntä siis taistella jotakin vääräksi kokemaansa asiaa vastaan, sillä silloin luovuttaa sille energiansa. Kuulostaa karulta, mutta näin se vain on. En tarkoita, että silmät pitäisi sulkea kaikelta julmuudelta, jota ympärillä tapahtuu... ei missään nimessä! Ei kuitenkaan auta, että julmuuksilla mässäilee ja niistä puhuu, vaan enemmän auttaa, kun lähettää uhreille ja tekijöille mielessään valoa ja rakkautta, sekä rukoilee enkeleitä heidän avukseen. Olen niin monta kertaa itsekin jo todistanut rukouksen voiman, että en enää väheksy sitä. Kauneinta mitä voit toisen puolesta tehdä, on lähettää hänelle pyyteetöntä rakkautta rukoilemalla. Joka ikinen rukous kuullaan! Jos siihen ei heti vastata kuten meidän egomme tahtoisi,  voi pyyntö olla vastoin sielunsopimuksia tai sitten meiltä kysytään kärsivällisyyttä. Salaisuus piilee siinä, että vapaan tahtomme vuoksi enkelit eivät pysty meitä auttamaan ilman pyyntöä ja pyynnön lisäksi myös meidän tulee tehdä oma osuutemme!! Itselläni kesti hetki ennen kuin oivalsin tämän. 
Lopuksi toivotan siunauksia kaikille lukijoilleni, ja jään itse odottelemaan omiani ;). Elämme jännittäviä aikoja ystävät!! Muista, että voit milloin tahansa pyytää itsellesikin omat henkiset lahjasi ja kykysi käyttöösi. Pyydä, niin saat!!! 

Rakkaudella: Tikru


maanantai 13. elokuuta 2012

Taivas tarvitsee kyyneleitäsi



"Taivas tarvitsee kyyneleitäsi". Näin enkelit viestittivät minulle äsken. Lohdutin tällä lauseella uutta ystävääni ja välittömästi oivalsin sen tulevan enkeleiltä... Jäin oikein makustelemaan ja pohtimaan tuota lausetta. 
On totta, että kyyneleitämme tarvitaan. Mutta miksi? Miksi enkelit tahtovat meidän itkevän? 
Ajatelkaa pieniä lapsia: he itkevät kovaäänisesti ja aikuisten mielestä hyvinkin teatraalisesti, etenkin uhmaikäiset (kotona yksi tällainen, joten päivittäin saamme todistaa tätä draamaa ;).) Mutta kuinka me aikuiset itkemme? Hiljaa nyyhkien, mieluiten piilossa muilta, kyyneleitämme häveten. Kumpi pääsee nopeammin kiukusta eroon..? 
Lapsella on kyky olla läsnä tässä ja nyt, aitona. Tunteet purkautuvat heti kun ilo tai kiukku yllättää ja yleensä kovilla desibelilukemilla! Nauru helisee musiikkina korvissa ja itku riipii selkäpiitä. Mutta välittömästi lohdun tultua suru katoaa jälkiä jättämättä, katkeruutta kasaamatta. Milloin kadotamme tämän kyvyn? 
Itku on inhimillistä. Itku on äärimmäisen puhdistavaa. Taivas tarvitsee kyyneleitämme, jotta me emme kasaa niitä sisällemme! Olen itse oman henkisen polkuni varrella itkenyt lukemattomia kertoja. Välillä valtavia epätoivon kyyneleitä, välillä kostuttanut vaivihkaa silmäkulmia, mutta itkenyt myös silkasta ilosta. Olen itkenyt omia itkuja, mutta myös purkanut muiden surua itkemällä heidän itkujaan. Olen itkenyt kollektiivista surua ja puhdistanut ihmiskuntaa siis myös näin. Yksinkertaista eikö totta ;) päivän hyvänä työnä voi tirauttaa pari kyyneltä ja se riittää. Enkelit vievät surun itkumme välityksellä Luojan luokse valoon ja rakkauteen! Kyyneleet ovat kuin pieniä timantteja, joita enkelit keräävät kokoon ja vievät valoon.
Tässä syy, miksi taivas tarvitsee kyyneleitämme. Älä siis turhaa pidättele tai pelkää niitä! Kun olet mielestäsi itkenyt tarpeeksi, päästä sitten itkun aiheuttaneesta tunteesta irti ja tunne kuinka rauha ja rakkaus valtaa sinut. Kaikki on hyvin. Aina kun joku itkee mistä tahansa syystä, hänen ympärilleen kasaantuu myös suuri joukko enkeleitä lohduttamaan. Itku on kuin kutsu enkeleille, joiden myötätunto on  loputon.

Blogisti pääsee huomenna tirauttamaan pari ilon ja onnen, mutta toisaalta myös haikeuden kyyneltä, kun esikoinen aloittaa ensimmäisen luokan :)). Merkittävä virstanpylväs koko perheelle!!


Puhdistavia kyyneleitä sinulle toivottaa rakkaudella: Tikru 


torstai 2. elokuuta 2012

Hyväksyminen



Pilvet hälvenevät, taivas kirkastuu.
Menetin tunnemyrskyssä omia voimiani asioille ja ihmisille, mutta onneksi löytyy keinot saada ne takaisin. Kävin tänään energiahoidossa luottoparantajallani (intuitiivinen parantaja). Olen jälleen tavattoman onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus käydä voimaantumassa energiahoidoissa ja että olen henkisen tieni alusta alkaen löytänyt sellaisen hoitajan, jonka kykyihin luotan. Itkin hoidon aikana silmäni turvoksiin. Päästin irti valtavan isosta harmaasta massasta, jonka olin huomaamattani kerryttänyt sisälleni. Nyt tuo massa on muisto vain ja oloni on jälleen kuin uudestisyntyneellä. Sieluni palasia kerättiin kokoon ja tuotiin minulle takaisin. Nyt tunnen olevani kuin toipilas. Väsynyt, mutta seesteisen onnellinen kaikesta kokemastani. Henkisesti rikkaampi ja valmiimpi. Taas hiukan kokonaisempi ja eheämpi.
Hoidon aikana emme oikeastaan 'penkoneet' menneitä elämiä, vaan kävimme läpi useampia lapsuuden ikäviä kokemuksia, jotka minuun vaikuttivat negatiivisella tavalla. Yksinäisyyden tunnetta ja koti-ikävää hoidimme pitkän tovin, sekä myös omilta vanhemmiltani (tiedostamatta) kaipaavaani rakkautta ja hyväksyntää. Pitkään olen kärsinyt tunteesta, ettei minua hyväksytä sellaisena kuin olen. Tunne ei kumpua mistään yksittäisestä tapahtumasta, vaan on monien eri kokemusten summa, joka juontaa juurensa sekä tästä elämästä, että myös aikaisemmista elämistä.

Hyväksyminen.
Vaikea oppiläksy meille jokaiselle. Todella haastava ja ajankohtainen aihe elämässäni juuri nyt. Hyväksyminen on pyyteetöntä rakkautta. Hyväksyminen vailla minkäänlaista halua tuomita, syyttää, arvostella tai muuttaa ketään toista on ihmisyyden isoimpia haasteita. Hyväksymällä ihmiset ja asiat juuri sellaisina, kuin ne eteen tuodaan ei totisesti ole helppoa. Vaatii äärimmäistä luottamista elämään ja kykyä luopua kaikesta kontrolloinnin tarpeesta. Tämä on kuitenkin tila, jota kannattaa tavoitella, sillä siten on mahdollista saavuttaa korkeavärähteinen olemisen tila.
Ensin on tietenkin aina aloitettava itsestään. On hyväksyttävä itsensä juuri sellaisena kuin on...jokaista solua ja molekyyliä myöten. Rakastettava joka ainoaa ominaisuutta, myös niitä epämiellyttäviltä tuntuvia piirteitä (sisäisiä ja ulkoisia). Vain kohdistamalla huomiosi niihin piirteisiin ja muuttamalla ne valoksi ja rakkaudeksi, pääset eteenpäin oman henkisen kehityksesi kanssa. Tiedän mistä puhun, sillä olen halunnut kohdata omat heikkouteni silmästä silmään. Välillä olen hävennyt silmät päästäni myönnettyäni itselleni omaavani ei-toivotun ominaisuuden. Kuitenkin, vain kohtaamalla kaikki nämä rehellisesti olen voinut luopua monesta negatiivisesta käytös- ja ajatusmallista. Nyt tunnen päässeeni hurjasti eteenpäin hyväksymisen oppiläksyni kanssa, vaikka paljon riittää vielä työnsarkaa. Egon on todella vaikea luopua ainaisesta tarpeesta kontrolloida kaikkia ympärillä tapahtuvia asioita, mutta lupaan, että se on kesytettävissä.
Hyväksyminen on silti täysin eri asia kuin alistuminen, joka taas on uhrin ominaisuus. Ego haluaa olla uhri ja marttyyri. Elämämme haasteet ovat kuitenkin jokainen sielutasolla valittu koettavaksi, joten egon vastaanpyristely on siksi turhaa ja kuluttaa energiaa. Elämä helpottuu kertaheitolla, kun uskaltaa vain luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Vaikka mikä myrsky ulvoisi ulkona tai sisällä, kaikki on silti aina juuri niin kuin pitääkin. Kun hyväksymme omat oppiläksymme, alkaa toisten ihmisten oppiläksyjen hyväksyminen. Vaikka joku läheinen kävisi kuinka pohjalla emme saa puuttua hänen sielunsopimuksiinsa. Auttaa saa silti aina pyydettäessä!! Valoa ja rakkautta saa aina lähettää kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Jokaisella meistä on silti oma polku kuljettavana ja omat tunteet koettavana. Muistettakoon, että se mille asialle annamme ajatusenergiaamme, lisääntyy elämässämme. Tästä syystä kannattaa erityisen tarkasti valvoa omia ajatuksiaan ovatko ne hyviä vai huonoja.. lisäävätkö ne elämässäsi rakkautta vai pelkoa?
Elämä helpottuu huomattavasti, kun hyväksyy kaikki ne asiat, joita ei voi muuttaa. Emme voi koskaan muuttaa ketään toista ihmistä, joten ainut muutettava asia on oma asenteemme. Hyväksyvällä asenteella saa tasattua monta tunnekuohua.
Minun ympärilläni on viime aikoina tapahtunut paljon erilaisia ihmissuhdedraamoja ym. mutta huomaan kehittyneeni vuoden takaisesta ja olen saanut hyviä tilaisuuksia hioa hyväksyvää asennetta ja sitä kautta pyyteetöntä rakkautta. Kiitos tästä mahdollisuudesta!
Olen myös tavattoman liikuttunut kaikesta siitä avusta, tuesta ja runsaudesta, jota enkeleiltä ja auttajiltani saan. Sanat eivät jälleen riitä kertomaan, miten liikuttunut olen.
Kiitos kiitos kiitos!!!!
Nyt lähden uusin energioin eteenpäin... kiitollisena ja onnellisena sekä tietysti hyväksyvämpänä!

Rakkaudella: Tikru


torstai 26. heinäkuuta 2012

Koti-ikävä

Myrskyä ja myllerrystä. Sisäisessä maailmassani on taas tapahtunut niin valtavia muutoksia, etten meinaa pysyä itsekään perässä. Ulkoisesti kaikki on rauhallista: käyn töissä, hoidan arkiset askareet, elämä hymyilee, kaikki on hyvin. Silti, minut yllätti jälleen niin valtava tunnemyrsky, että olen aivan voimaton sen edessä. Hetkeksi minulta suljettiin lähes kaikki kanavat henkimaailmaan, en ole saanut aikaiseksi yhtäkään hoitoa tai tulkintaa liki kahteen viikkoon. Kertakaikkiaan minut pakotetaan pysähtymään ja kääntymään sisäänpäin. Peiteltyjä ja käsittelemättömiä tunteita purkautuu ja olen antanut niiden tulla. Sorruin kyllä liikaakin taas analysoimaan, mutta haluan vain päästä jyvälle, miksi ja mistä nyt tuulee. Viikkokausien hyvä vire pysähtyi kuin seinään. 

Kerron nyt hiukan mitä olen käynyt läpi. Kävin pari viikkoa sitten energiahoidossa. Aivan ihana hoito ja sain paljon vahvistusta ja kannustusta tekemälleni valotyölle. Sain myös tietää, että eräs uusi tuttavuus kuuluu sielunperheeseeni. Tämän sielunperheen jäsenen tapaaminen laukaisi minussa aivan ennennäkemättömän koti-ikävän ja kaipuun henkimaailmaan. Syvällä sisimmässä läikähti niin valtava tunneaalto, että meinasin musertua sen kaiken alle. 
Muistin ykseyden. Muistin miltä tuntuu aito ja pyyteetön rakkaus. Muistin miltä tuntuu olla kotona, valomaailmoissa, täydellisessä harmoniassa. Sydänkeskukseni roihusi, kehoni tärisi. Itkin. 
Lohduton kaipuu kotiin sai minut aivan pois tolaltani. 
Jokainen varmasti muistaa, miltä koti-ikävä tuntuu. Ainakin ulkomaanmatkoilla se iskee yllättäen: kaipuu tuttuun ja turvalliseen paikkaan hetkellä, jolloin sinne ei ole mahdollista päästä. Ohimenevä inhimillinen tunne ja täysin normaalia. Minun kokemani koti-ikävä on kuitenkin jotain sellaista, jota sanoin en pysty mitenkään selittämään. Kokeneemmat kanssakulkijani lohduttivat minua kokeneensa ajoittain samanlaisia tunteita. Tiesin, että nyt olen mennyt henkisellä polullani siihen pisteeseen, että tämäkin tunne täytyy käsitellä. Olen kasvanut tarpeeksi vahvaksi, jotta pystyn sen käsitellä. Annoin siis kaiken tulla. En estellyt itkua enkä pettymystä. Kaikki tunteet ovat pyhiä. 
Minulla on myös tunne, että tämänhetkisen prosessin aikana minua valmistellaan johonkin tulevaan. Puhdistun kaikesta vanhasta ja minua ikäänkuin 'ohjelmoidaan' uudestaan. Kun saan tämän kaiken käsiteltyä, olen valmis siirtymään seuraavalle tasolle. Pystyn hyödyntämään henkisiä lahjojani uudella tavalla. Kutkuttava ajatus ;). 
Luulen, että 'kotiväki' on myös vieraillut luonani. Kotiväkeni sieltä hyvin hyvin kaukaa, mistä sieluni on alunperin kotoisin. Maapallo on vain yksi niistä lukemattomista paikoista äärettömässä universumissamme ja tämä elämänmuoto vain yksi Luojan mestariteos. Ihmiselämä on silti niin valtavan haasteellinen ja opettava matka sieluille, että harva uskaltaa tänne inkarnoitua. Siksi meidän tulisi arvostaa tätä mahdollisuutta elää ja kokea ainutlaatuinen elämä. Tiedän, että tätä saattaa olla hankala ymmärtää enkä pyydäkään lukijoitani omaksumaan kaikkea. Kerron vain sen, mitä itse olen oppinut ja kokenut. 
Arvostakaa siis itseänne. Arvostakaa elämää ja kiittäkää kaikesta mitä koette. Kaikki kokemukset vievät meitä eteenpäin polullamme. Arvostakaa ja kiittäkää myös Äiti Maata.


Rakastakaa kaikkea sielustanne. Etsikää se sieluyhteys takaisin, joka teillä oli tänne syntyessänne. Tuo yhteys takaa teille yhteyden kaikkeen mitä ympärillänne on. Ette ole enää koskaan yksin eikä tyhjyyden tunne ole matkakumppaninne.
Tässä minun oppiläksyni koti-ikävästä.. ajauduin taas siihen yksinäisyyden harhaan. Kaikessa raadollisuudessaan se on vain harhaa. Kadotin hetkeksi yhteyden sisimpääni ja erehdyin luulemaan olevani yksin. Seuraavaksi tehtäväni on juurtua tähän aikaan ja paikkaan, jossa nyt olen ja elän. Tänne olen syntynyt omasta tahdostani ja kaikkeen myös itse suostunut sielutasolla. 
Kiitos kaikesta :))). 


Valolla: Tikru