perjantai 24. tammikuuta 2014

Tikapuut taivaaseen



Aa bee cee, sielu kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen..!
Kuvastavatko tikapuut matkaa, jonka taitamme noustessamme tietoisuuden portaita ylöspäin? Jokaisella askelmalla olemme taas askeleen lähempänä taivasta..? Mutta mikä on taivas ja mikä on tietoisuus, miksi meidän ylipäätään tulisi pyrkiä ylöspäin? Saako välillä mennä alaspäin tai poistua koko tikapuilta? Mieli on kyllä tehnyt ;).

Kun aloitat noususi tikapuilla, tuntuu huikealta, että ylipäätään olet löytänyt ne. Mieleen alkaa nousta monta erilaista kysymystä: kuka Minä Olen? Miksi olen täällä? Mihin olen matkalla? Ensimmäinen tunne on, että "wau, katsokaa, löysin jotain tooodella suurta ja merkittävää, kuin aarteen sateenkaaren päässä!!" Mutta valitettavasti muut ihmiset ympärillä eivät näe samaa kuin sinä näet... he eivät näe sen koommin aarrearkkua kuin tikapuitakaan. Kuinka he voisivatkaan, sillä tikapuut ovat sinun sisäiset askelmat kohti avautuvaa ja laajenevaa tietoisuutta, toisin sanoen sinun oman sielusi jumalaista tietoa. Alat kuitenkin pian huomaamaan ympäristöstäsi myös niitä ihmisiä, jotka ovat löytäneet omat tikapuunsa. Heidän sieluvalonsa on alkanut jo säteillä jollain salatulla tavalla, tunnistat heidän energiakentästään Valon, vaikkei selvänäköiset tai -tuntoiset kykysi olisivatkaan kovin hioutuneet.. tunnistat heidät, koska olet päässyt kosketuksiin sielutietoosi. Sinä TIEDÄT että kaikki ei ole sitä miltä näyttää... sinä alat todella ymmärtää, että maailma on vain heijastus, kuvajainen, jonka luomiseen voimme itse vaikuttaa.
Tästä alkaa vastuu. Tästä alkaa myös pitkällinen prosessi, jota toiset kutsuvat puhdistumiseksi, toiset heräämiseksi, jotkut ylösnousemukseksi... nimiä ja tapoja on lukemattomia, mutta kaikki tiet vievät taivaaseen!

Mitä me oikeastaan puhdistamme? Kuorimme itse itseämme sipulin lailla kyyneleitä vuodattaen, kyllä näinkin voisi verrata. On hyvä muistaa, että kyyneleet eivät suinkaan johdu surusta, vihasta tai niiden takana piilevistä peloista, vaan todellisuudessa rakkaus saa meidät itkemään. Kuten Äiti Amma sanoi, itku on kaipuuta todelliseen itseen. Itku vapauttaa puristuksissa olevat tunteet. Itku riisuu tietoisen mielen aseista. Itku on antautumista, mutta niin on myös naurukin. Minä itkin 1,5vuotta. Ja itken toki yhä... mutta itkun 'laatu' on muuttunut. Jos aiemmin itku tuntui repivältä ja riistävältä, nykyisin se suorastaan vapauttaa järisyttäen mielen muureja! Olen sisimmässäni onnellinen, vaikka itkisin miten lohduttomasti, koska tiedän, että itku vie minua eteenpäin. Antautumisen myötä etenen jälleen seuraavalle askelmalle (sielu)tietoisuudessani, antaen tilaa syvemmille oivalluksille. Itku puhdistaa, koska kyyneleet ovat vettä ja vesi on puhdistava elementti. Vesi kuvastaa tunteita. Kyyneleiden mukana meistä siis irtoaa kasautunutta tunnekuonaa.  

Palataan vielä hetkeksi tikapuihin. Mitä ne oikeastaan kuvastavat? Itselleni ne kuvastavat toki myös matkaa, jonka taitan tietoisuuden laajentuessa. Mitä ylemmille askelmille pääsen, sitä syvällisemmin pystyn ymmärtämään kaiken takana piilevää viisautta. Laajentunut tietoisuus tarkoittaa korkeampaa näkökulmaa. Korkeammasta näkökulmasta käsin voimme tarkastella tapahtumia hiukan 'etäämmältä' ilman, että tarvitsee sotkea itseään kaikkeen siihen draamaan, jota ympärillä oleva fyysinen areena tarjoaa. Erottelukykymme hioutuu tarkemmaksi ja alamme luonnostaan tunnistaa, mitkä asiat ja ihmiset palvelevat meidän korkeinta hyvää ja mitkä oppiläksyt on jo opittu. Toisin sanoen, ei tarvitse joka kerta lyödä päätä yhtä lujaa seinään vaan pystymme kantamaan oman vastuumme pää pystyssä, mutta sydän nöyränä.
Tosiaan... kyynelten yksi tarkoitus on myös, ei suinkaan nöyryyttää, vaan saada meidät nöyrtymään, sillä nöyrä mieli sallii sydämen avautua. Avoin sydän on vastaanottavainen kaikelle sille sielutiedolle, joka meissä jo on sisällä. Minulle tikapuut kuvastavat omaa Jumalaista kipinää, josta tulen yhä tietoisemmaksi noustessani kohti mestaruutta. Taivas sen sijaan.... hmm.. kuvastaa ykseyttä, autuutta, jumaluutta, mestaruutta, rakkautta, Kaikkea Mikä On. Jotain salattua, mutta kuitenkin hyvin tuttua.

Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä: sielutieto, sydäntietoisuus, tikapuut jne. Kaikki tämä on peräisin korkeammalta 'tasolta' kuin mitä pelkkä päivätietoisuus kykenee ehkä koskaan saavuttamaan. Tietoinen mieli toimii jatkuvasti porttina, jonka tehtävänä on suojella meitä vahingoittavilta asioilta. Tähän saakka se onkin hoitanut tehtävänsä hyvin pelkodraamojen keskellä, mutta kun sielutieto alkaa virrata tajuntaan ja päivätietoisuuteen, on mieli aluksi hiukan 'hukassa'. Se yrittää yhä suojella meitä kaikelta, jottei sen pelkoon perustuvat mekanismit paljastuisi. Siksi se luo jatkuvasti myös näennäistä kärsimystä, jotta huomiomme kiinnittyisi epäolennaiseen. Totuus pelottaa meitä. Totuus siitä, että pelko onkin harhaa, eikä meidän tarvitsekaan enää pitää portteja suljettuina. Jotta pelot lopulta paljastuvat, on niitä kuitenkin uskallettava katsoa silmästä silmään. Tietoisen mielen on uskallettava antautua kohtaamaan pelot ja annettava kehon tuntea ne tunteet, joita ne vapautuessaan aiheuttavat. Portti on kerta kaikkiaan vain uskallettava avata. Näin kuorimme sipulia. Näin etenemme seuraavalle askelmalle. Näin puhdistumme, heräämme, ylösnousemme ja pääsemme käsiksi siihen tietoon ja viisauteen, joka meissä jo asuu. Näin meistä tulee vähitellen kauniisti viritetty instrumentti, joka soi universaalissa rakkauden orkesterissa.
Vähitellen muunnamme itseämme kohti todellista Olemista.


Tässä taitaa nyt olla niin 'tiukkaa' asiaa, että parasta jatkaa toisella kertaa ;). Jälleen, osa tästä viestistä tuli kanavoituna, joten on hiukan itsellänikin oivallettavaa!!

Kiitos että jaksoit lukea!!
Sydämellisiin tapaamisiin: Meena

lauantai 18. tammikuuta 2014

Sateenkaarisilta


Tänään minut vietiin sateenkaarisillalle.
Pyysin taivaiset auttajat, arkkienkelit ja ylösnousseet mestarit apuun tilanteessa, jossa omat voimat ja viisaus eivät tuntuneet enää riittävän ratkaisemaan pitkään jatkunutta hankalaa tilannetta. Eräs läheinen on jo vuosia käyttäytynyt minua kohtaan hyvin epäreilusti. Tänään päätin lopullisesti vapauttaa itseni pelastajan roolista. Olen kaikki nämä vuodet ikään kuin raahannut häntä perässäni tajuamatta sitä edes itse!!! Alitajuinen menettämisen pelko on saanut minut säntäämään apuun kerta toisensa jälkeen. Välillä olen toki kiukutellut osaani ja laittanut välit poikki, silti jollain tavalla aina ajautunut samaan tilanteeseen. Olen hyvin väsynyt siihen kaikkeen. Kaikki se alkukantainen viha, jota tunnen... pettymys, epätoivo, sääli... on imenyt minut kuiviin niissä tilanteissa, jolloin olen yrittänyt velvollisuudentunnosta pelastaa tätä ihmistä.
Olen vihdoin siinä pisteessä, että ihan todella uskallan päästää hänestä irti. Itkin ja rukoilin että sille kissa-hiiri-leikille tulisi vihdoin loppu. Loputon köydenveto saa nyt luvan päättyä, köysi on katkottava. Koska toinen osapuoli ei kykene sitä tekemään, on se nyt minun tehtäväni. 
Sydänkeskukseen sattui aivan fyysisesti: tuntui kuin rinnasta repeäisi jokin kammottava möykky jättäen ammottavan aukon.... hengitin itseeni valoa ja rakkautta, täytin sydänkeskukseni valolla ja rakkaudella enkelten avustuksella. Tällä hetkellä on sellainen olo kuin olisin juossut kolme maratonia putkeen!!! Olen aivan voipunut. 

Kun hengitin syvään sisääni valoa ja rakkautta, sain näyn. Minut vietiin sateenkaarisillalle. Astuin kauniille kimaltelevalle sillalle ja vilkaisin taakseni. Takanani sillan juurella seisoivat kaikki minulle rakkaat ihmiset, sekä eläviä että 'kuolleita', uusia ja vanhoja ystäviä, sukulaisia jne. Kaikki hymyilivät minulle rakastavasti. Kaikki olivat hyvin onnellisia puolestani ja vilkuttivat minulle. Itkin onnesta, tunsin ylitsevuotavaa rakkautta.
Sitten arkkienkeli Mikael ojensi minulle kultaiset sakset. Leikkasin saksilla poikki sillan maasta (eli menneisyydestä). Tunsin enkelini ja oppaani koko ajan vierelläni. Sitten jatkoin kulkua sateenkaarisillalla eteenpäin. Pysähdyin kaaren korkeimpaan kohtaan. En nähnyt mihin silta johti, koska edessäni oli vain valtavasti valoa. Luojan energia oli läsnä. Minulle puettiin kimalteleva viitta, kruunu ja valtikka. Kuulin hurraa-huudot ja suosionosoitukset korvissani. Itkin eikä itkusta meinannut tulla loppua. 

Nyt tiedän, että olen hyvin merkittävässä elämänvaiheessa. Olen astelemassa kohti omaa todellista elämäntehtävääni. Merkit ovat olleet ilmassa jo pitkään... energiatasolla kaikki alkaa olla pian valmista. Juhlat voivat alkaa. Sateenkaarisillan portit on avattu ja minun tarvitsee vain uskaltaa astua sillalle. Mikään pelkoon perustuva sidos ei estä enää kulkuani. Olen vapaa. Voin vihdoin hengittää vapautta itseeni.

Luojan energia virtaa lävitseni tuoden minulle kaiken sen tiedon, viisauden, energian ja rakkauden jota kulloinkin tarvitsen. Minun tarvitsee vain antautua.

Kiitos kiitos kiitos!!!

-Meena


  

perjantai 10. tammikuuta 2014

Taistelupari





Sain intuitiivisesti tunteen, että minun pitäisi kirjoittaa nyt parisuhteesta ja muutoksista, jotka koskettavat myös tätä elämän osa-aluetta.
Kysymys kuuluukin: asuuko kotonasi taisteluparisi? Minun vastaukseni tähän on "kyllä"!
Lähtöni 'henkiselle tielle' (käytän sitä nimitystä tarkoittamaan konkreettista muutosta koskien tietoisuuden avautumista, vaikka tosiasiassa olemme kaikki henkisellä tiellä olimmepa tietoisia siitä tai emme!) vaikutti suuresti myös kotioloissa. Valehtelisin jos väittäisin, että kaikki olisi ollut helppoa alusta lähtien, sillä tästä leikistä oli helppous kaukana. Minun yllättävä 'herääminen' kosketti toki kaikkia lähipiirissäni... kuten aina, Valo vaikuttaa kaikkeen ympärillä olevaan. Valomäärän äkillinen kasvu aiheutti myös päinvastaisia reaktioita: varjot korostuivat!
Tiedän, että tällä hetkellä on monia, jotka miettivät: kuinka selviämme tästä koettelemuksesta? Miten parisuhde kestää kaiken henkisyyden? Onko meidän tarkoitus jatkaa edes tätä parisuhdetta? Itse olin pari vuotta sitten näiden samojen kysymysten äärellä... Muistan muutamia epätoivon hetkiä, lohdutonta itkua.. tähänkö kaikki päättyy? Muistan erään riidan päätteeksi sanoneeni miehelleni: "olet vapaa lähtemään jos haluat, en estele sitä" ja muistan todella tarkoittaneeni mitä sanoin. Sydämessäni päästin hänestä irti. Todellisuudessa taisin tietämättäni kuitenkin puhdistaa pelkoon ja riippuvuuksiin perustuvia sidoksia väliltämme. Nyt ymmärrän senkin.
Meidän ei ole kuitenkaan tarkoitus muuttaa ketään toista. Voimme ainoastaan tietoisesti muuttaa itse itsemme... ympäristön muutos seuraa vääjäämättä perässä. Jos sinä muutat itsesi, myös ympäristösi hyötyy tästä. Oma kasvusi ei siis koskaan vaikuta vain sinuun itseesi vaan jollain salatulla tavalla koko lähipiirisi muuttuu myös. Meidän ei siis tarvitse kontrolloida tätä muutosta ainakaan mielen avulla. Riittää, että kuuntelemme sydäntämme ja seuraamme intuitiotamme, johdatusta.
Vaikka alussa näyttäisi siltä, että parisuhde joutuu toisen osapuolen muutoksen seurauksena suureen kriisiin, voi kaiken haasteen sisälle kätkeytyä mitä valtavin siunaus!
Minullekin sanottiin jo heti polkuni alussa, että mieheni 'seuraa perässä'... ja tiedättekö miten epäuskoinen olin!!! Alku näytti kerta kaikkiaan täysin päinvastaiselta. Ihan aidosti pelkäsimme molemmat, että minun herääminen koituisi suhteemme kohtaloksi. Lopulta näin kävikin.. mutta ei millään lailla negatiiviseksi kohtaloksi, vaan joksikin päinvastaiseksi. Ihme todella tapahtui, kun olin jo aikaa sitten luopunut toivosta. Ihme tuli sitten, kun sitä kaikkein vähiten odotin. Jokin suuri Voima vaikuttaa kaikkeen. Tuo Voima on Rakkaus!!!

 
Menemättä yksityiskohtiin, halusin vain rohkaista niitä, jotka tuntevat suurta epävarmuutta omasta, puolison tai parisuhteen tulevaisuudesta: kaikki järjestyy!!
Verhon takana tehdään kovasti töitä meidän hyväksemme. Olemme itse valinneet kumppanimme ja aivan pätevistä syistä. Meillä on sopimus, sielunsopimus, jonka täytämme sitä menestyksellisemmin, mitä vakaammin sitoudumme nykyisiin haasteisiin. Muistettakoon, että kaikki haasteemme ovat todellisuudessa siunauksia, timantteja, oppiläksyjämme sielumme ikuisella matkalla. Emme koskaan voi tietää, mitkä ovat jonkun toisen sielun motiivit valita tietynlaiset elämänolosuhteet, joten kaikenlainen vertailu on jätettävä taakse. Voimme ainoastaan päästä perille oman sielumme oppiläksyistä, joten tärkein tehtävämme on oivaltaa niiden kautta. Korkeampi näkökulma auttaa oivaltamisessa, sillä kyse on aina lopulta rakkauden oppiläksystä. Ns. hankala parisuhde saattaa olla juuri sinun tärkeimpiä oppiläksyjä ja kotoinen taisteluparisi mitä rakkain sielu henkimaailmassa. Vain kaikkein läheisimmät sielut uskaltavat antaa meille ne kaikkein vaikeimmat läksyt, koska rakkaus sielujen välillä on mitä puhtainta. Ei siis mitään syytä huoleen! Kyse voi olla myös entisten elämien puhdistamisesta tai muista karmallisista seikoista.
 
Kirjoitin nyt hyvin yleisellä tasolla tästä asiasta, sillä minulla on tunne että liian yksityiskohtainen kuvaus ei ole nyt paikallaan. Toki on olemassa lukuisia muitakin valintoja elämässä kuin heteroparisuhde. Kaikki sielut eivät suinkaan halua juuri nykyisessä elämässä kokea sellaista vaan valitsevat toisenlaisen tavan elää. Myös homoseksuaalisuus on sielun valinta, kuten yksinhuoltajuus, moniavioisuus, lapsettomuus, parisuhteettomuus jne jne. Tapoja on monia. Elämä on äärettömän moninaista!!! Kiitos siitä :).
Itse koen, että tämä elämä, nämä olosuhteet, kaikki sielut ympärilläni, ovat olemassa aivan tietyistä syistä. Aivan kaikella on tarkoitus. Minun puolisoni on mitä upein 'taistelupari' juuri minulle. Meillä on monta yhteistä elämää jo elettynä eri 'rooleissa' enkä tiedä onko lisää tulossa..? Kaikessa viisaudessaan ja vastahakoisuudessaankin hän on tukevasti maadoittanut minua koko kasvukauteni ajan. Nyt on minun vuoroni tukea häntä itsensä kohtaamisessa. Teen sen suuresta rakkaudesta häntä kohtaan, vaikka se tarkoittaisikin varjojen näkemistä ja sontakasojen kippaamista eteeni. Juuri näin me opimme jatkuvasti toinen toisiltamme, ennen kaikkea omasta itsestämme ;).
 
-Meena
 
 
 


perjantai 3. tammikuuta 2014

Uuden vuoden energiapäivitys


Oikein onnellista uutta vuotta 2014 kaikille kanssakulkijoilleni!! Vuoden vaihde on oivaa tilinpäätöksen aikaa... on hyvä niputtaa yhteen menneen vuoden tapahtumat, luoda uusia suunnitelmia tulevaa varten sekä karistaa yltään menneisyyden pölyt ja harhat. Kulunut vuosi 2013 oli itselleni erittäin antoisa, jopa runsas ettenkö sanoisi, mutta myös varsin työntäyteinen. Päällimmäisenä mieleen jäi kaksi valtavan upeaa retriittiä, joissa tutustuin moniin ihaniin ihmisiin, suurin osa toki tuttuja entisistä elämistä ;). Koen että nämä retriitit olivat valtavia valovälähdyksiä (ei missään nimessä pilkahduksia vaan todella välähdyksiä) polullani. Runsautta on nimenomaan se valtava määrä rakkautta, jota koin sekä energiatasolla että fyysisesti eri ihmisten välityksellä. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka siunatuksi oloni tunnen! Nämä retriitit ja kohtaamiset jäävät muistojen arkkuun kalleimpina timantteina. Niitä ajatellessani tunnen suurta kiitollisuutta ja rakkautta.
Työntäyteisyydellä taas tarkoitan ahkerointia unelmieni eteen eli opiskelua. Opinnot etenevät hyvällä vauhdilla ja tunnen oppineeni uutta ennen kaikkea itsestäni. Sekaan on mahtunut myös hikeä, tuskastumista ja kyyneliä sekä pelkojen kohtaamista. Oman keskeneräisyyden sietäminen on ajoittain osoittautunut haasteelliseksi, ego kun tahtoisi osata kaiken heti ;). Vaan ennen kuin voin opettaa ketään toista, on minun ensin maltettava itse olla oppilas! Toisaalta, kun olen antanut itselleni luvan olla osaamatta ja tietämättä kaikkea, olenkin huomannut että minähän osaankin jo aika hyvin ja tiedänkin tarpeeksi :). Armoa, armoa, armoa! Maltti on valttia. Olen konkreettisesti todennut senkin, että jos yhtään olen missään vaiheessa näiden kahden opiskeluvuoden aikana sortunut suorittamiseen, olen ajautunut pers edellä puuhun, kompuroinut ja kiristellyt hampaita. Melkoinen oppiläksy! Täydellinen juuri minulle, kiitos vain hyvästä Suunnitelmasta ja opastuksesta Isä/Äiti Luoja :D!!!!
Viimeinen intensiivinen vuosi opintojen parissa pyörähtää nyt käyntiin ja olenkin pyytänyt taivasauttajiltani apua opintojeni loppuun saattamisessa sekä puhdistusta omalle opiskelumotivaatiolleni. Opinnäytetyön aihekin on edelleen hakusessa, mutta syvällä sydämmessäni luotan täysin täydellisen aiheen löytymiseen juuri oikealla hetkellä. Mieli tietysti tuppaa hosumaan näissä hommissa, mutta nyt se saa luvan pysyä aloillaan. Luota, luota, luota!!! Kaikki järjestyy!!! Vältän nyt turhia suunnitelmia ja pyrin ensisijaisesti luottamaan universumin tukeen. Ajoitukset ovat tähänkin asti olleet täydellisiä, joten ne ovat sitä varmasti myös tästä eteenpäin. Kaikella on aikansa ja paikkansa.

Joulun pyhät ovat menneet enempi ja vähempi pysähtymisen merkeissä. Loppuvuosi oli suoraan sanoen rankka: 10viikkoa työharjoittelua kahdessa eri paikassa ja siihen päälle vielä kirjallisia tehtäviä. Lisäksi muut arkiset velvoitteet ja perhe-elämä niin kalenterissa ei juuri tyhjää tilaa ollut. Arvata saattaa että moisesta menosta kroppa teki lopulta tenän.. olen ollut jo monta viikkoa puolikuntoinen. Viimeisin oire oli paha yskä ja korvatulehdus molemmissa korvissa, johon syön jo toista antibioottikuuria. Olen noin viikon ollut puolikuurona. Sen siitä saa kun en kuunnellut sisäistä ääntä... nyt en kuule kunnolla edes ulkoisia ääniä :D. Pakkolepoa. Lisäksi luulen, että tähän liittyy itselläni vieläkin isompia opetuksia. Olen koko elämäni antanut muiden ihmisten vaikuttaa itseeni, kaikella tavalla. Potenut huonommuutta , paremmuutta sekä totta puhuakseni myös kateutta. Kävin pari viikkoa sitten energiahoidossa ihanalla luottoparantajallani ja pyysin, että minusta poistetaan kokonaan kateuden energia. Huh, mikä paine lähti päästä!!! Aistin ihan fyysisesti kuinka päästäni todella irroitettiin jotakin raskasta. Tämän hetkiset fyysiset oireet saattavat siis olla myös kaiken tuon jälkimaininkeja. (Etkö muista pyyntöäsi, vinkkaavat enkelit!) Totuttelen vielä uudenlaiseen keveyteen ja rakkaudentunteen kokemiseen. Sallin itseni iloita täysin myös muiden menestyksestä, ilman minkäänlaista menettämisen pelkoa. Uusi tunne!

Paljon on tapahtunut viime kuukausina ja uskon, että myös tuleva vuosi 2014 on kaikkea muuta kuin tylsä! Jos pyhiin uniin on luottaminen, ennustivat ne alkuvuodelle suurta varjelusta ympärillä tapahtuvista pyörremyrskyistä huolimatta. Parasta siis keskittyä etsimään sisäinen rauha eikä ainakaan sortua hätiköityihin päätöksiin.

Onnellista ja rakkaudellista vuotta juuri sinulle :)!


-Meena