En malttanut antaa näppiksen olla.. En malta olla kertomatta, että lävitseni virtasi äsken jokin Voima. Jokin paljon suurempi kuin minä, valtava rakkaus tulvahti syliini suoraan Luojan korkeimmasta lähteestä. Se sai minut itkemään ja nauramaan samaan aikaan. Liekö ollut Pyhä Henki jälleen ;). Kyllä. Kiitos!!!
"Pidä lapseni sydämesi puhtaana, pidä sitä suojaava energiakenttäsi tahrattomana. Anna rakkauden puhdistaa ja huuhtoa sinua, ravita ja ruokkia, hetki hetkeltä. Anna Minun Voimani asua sinussa. Salli sen vain olla ja katso miten kaikki muu virtaa kepeästi lävitsesi. Ruoki sydäntäsi, kehoasi ja mieltäsi rakkauden aterioilla joka päivä ja muutut ihmeitä puoleensavetäväksi magneetiksi. Rakkaus vetää puoleensa rakkautta. Näin se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Sinä tiedät ja ymmärrät jo tämän totuuden, nyt on aika todella elää sen mukaan. Näin sinusta tulee Mestari, joka luo rakkaudesta, synnyttää lisää rakkautta, kylpee sen ikuisessa meressä, purjehtii sen virrassa, palaa lopulta Kotiin, sulautuu jumalyhteyteen, muuttuu täydelliseksi rakkauden mereksi. Näin olkoon. Amen."
Viesti ylösnousseilta Mestareilta, tähän hetkeen. Kannatti 'vastata puheluun' :D. Intuitio kertoi viestin olevan tulossa. Kiitos kiitos kiitos <3
Joskus pitää mennä kauas, jotta näkee lähelle. Ihmisen on ajoittain erittäin tarpeellista irroittautua kaikesta tutusta ja turvallisesta, vaihtaa ympäristöä ja siten laajentaa näkökulmaa. Loma Kreetalla sai minut jälleen oivaltamaan tämän jo unohtuneen asian. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, mutta itselleni maiseman vaihto viikoksi teki tähän elämänvaiheeseen ihmeitä. En edes tajunnut, miten 'väsynyt' olinkaan. Rankka kouluvuosi kevään loppurutistuksineen teki tehtävänsä: aloin olla todella kireä ja stressaantunut (välillä jopa pitäen sitä normaalina!!).
Elämä on ihmeellistä. Siis todella ihmeellistä, suorastaan taianomaista, kun antaa hetken lipua ohitseen yksi toisensa jälkeen... takertumatta, tarttumatta, määrittelemättä, analysoimatta. Ottaen kaiken vastaan juuri sellaisenaan, luottaen siihen, että jokaisessa tilanteessa piilee jokin salaisuus.. jokin voima, rakkaus joka ohjaa, luotsaa, johdattaa. Opit eivät suinkaan ole 'helppoja' tai kivuttomia. Välillä on täytynyt tuntea suurta tuskaa ja toisaalta taas pirskuvaa iloa. Jos totta puhutaan, meidän ei koskaan tarvitse lähteä yhtään mihinkään, ainoastaan löytää tie takaisin kotiin, sydämeemme. Siellä olemme aina kotona. Sieltä löytyy pohjaton kaivo janoiselle, sänky väsyneelle ja ruoka nälkäiselle. Sieltä löytyy Jumala.
Ihmismieli tarvitsee silti konkreettisia oppiläksyjä tämän ymmärtämiseksi.
Lomamatkalla sain opin siitä, miltä tuntuu kun luovuttaa osan voimastaan jälleen pois. Erilaisia muistutuksia siitä, että tärkeintä on pysyä 'keskuksessa', tapahtui mitä hyvänsä. Oman voiman luovutus taas sairastuttaa hyvin nopeasti sekä kehon että mielen. Tämän sain tuta sännätessäni apuun erääseen hotellin uima-allas alueella sattuneeseen tapaturmaan. Ihmisten hätä loukkaantuneen vuoksi oli aivan käsinkosketeltavaa!! Ryntäsin tietysti ensiaputaitoisena itsekin heti tajuttoman miehen luokse, mutta lähdin tilanteesta heti pois, kun huomasin, etten voi tehdä fyysisti enempää. Jokatapauksessa sotkeudun tapahtuneeseen energia- ja tunnetasolla, aivan korviani myöten. Pyysin ja rukoilin tietysti enkeleitä auttamaan ja lähetin uhrille valoa ja rakkautta. Mieleni jäi silti pyörittämään tapahtuneita jatkuvana toistona uudelleen ja uudelleen (kuten kriisitilanteissa on tyypillistä). Heräsin seuraavana yönäkin pelkotilaan. Olen joskus miettinyt miten toimisin hätätilanteessa ja nyt tiedän että toimin ;). En tosin ole kovin ylpeä siitä pään sisäisestä tivolista, joka yltyi kaikessa hiljaisuudessa aivan mahdottomaksi. Lisäksi epävarmuus omasta naiseudesta ja bikiniasun päälle laittaminen kulminoituvat lopulta vatsapöpönä ulos. Yhden illan vietin hotellihuoneen vessan lattialla pää pöntössä. Mukavaa se ei ollut, MUTTA nyt näen kuinka tuo 'tauti' lopetti mieleni karusellin ja pakotti minut seuraavaksi päiväksi sängynpohjalle lepäämään. Toivuttuani (nopeasti) tunsin, miten koko vatsan alueelta oli poistunut valtava pelkomöykky, tunnelukko. Ihmeellinen elämä!! Kiitin tästäkin puhdistuksesta Luojaani, jonka rakastavassa ohjauksessa saan elää elämäni jokaisena päivänä.
Loma teki kaikin puolin hyvää. Outoa, mutta oltuaan viikon täysin vieraassa ympäristössä, ilman totuttuja arkirutiineita, erilaisissa energioissa, tuntuu kotiinpaluu suorastaan juhlalta :). Oma rakas koti, rakkaine esineineen, rituaaleineen.... läheiset ihmiset ympärillä... :))) niin, ei varmaan tarvitse hehkuttaa enempää ;). Olin huomaamattani alkanut (jälleen) pitämään tätä kaikkea riippakivenä enkä aarrearkkuna. Suorastaan ärsyynnyin kaikista askareista ja velvoitteista, jopa äitiys tuntui ajoittain taakalta (saako tällaista tunnustaa ääneen?). Voimaannuttavan lomamatkan paras anti löytyi kuitenkin kotiinpaluusta ja siitä oivalluksesta: minä rakastan minun elämää!!!
Tämä kaikki olikin vain suurta vertauskuvaa: olin huomaamattani päässyt erkaantumaan itsestäni, siitä todellisesta olemuksestani ja minun piti todella fyysisesti palata kaukaa kotiin, jotta ymmärtäisin ja oivaltaisin tämän! Upeaa eikös?!
Nyt, juhannusaattona, keskikesän yöttömänä yönä, istun kotona ja huokailen ihastuneena.
Olen valmis ottamaan vastaan kaiken sen uuden, jota tämä ihmeellinen ja taianomainen hetki tuo tullessaan. Minun piti matkustaa liki 3000kilometriä vain muistaakseni taas kuka olen ja mikä on minulle tärkeää. Piti lähteä kauas, jotta tiedän missä kotini on fyysisesti ja henkisesti. Loma auttoi minua olemaan taas enemmän läsnä perheelle, vahvisti keskinäistä rakkauttamme. Lapset olivat silminnähden onnellisia kaikesta siitä huomiosta, jota meiltä vanhemmilta osakseen saivat. Loma auttoi minua myös päästämään irti siitä stressienergiasta, jonka olin kasannut järjestelmällisesti ympärilleni. Nyt minussa on jälleen tilaa uusille maailmankaikkeuden ihmeille, kaikelle sille rakkaudelle, joka on meidän syntymäoikeutemme. Olen jälleen valmis löytämään tieni todelliseen kotiini. Enempää en olisi voinut lomaltani toivoa. Näettekö, mikä tarkoitus kaikella olikaan! Toivottavasti ainakin tunnette sen... ;)
Suviyössä asustaa
hento kuiskaus kukkamaan
missä lie se voima joka
kaiken luo ja sallii jopa
meidän syntyä uudelleen
tähän elämään ihmeelliseen.
Anna soida korkealta
riemulaulu elämälle
sinut kotiin maailmalta
valoon tuo se rakkaudella.
Rakkaudella Tikru <3
