Koti-ikävä

Myrskyä ja myllerrystä. Sisäisessä maailmassani on taas tapahtunut niin valtavia muutoksia, etten meinaa pysyä itsekään perässä. Ulkoisesti kaikki on rauhallista: käyn töissä, hoidan arkiset askareet, elämä hymyilee, kaikki on hyvin. Silti, minut yllätti jälleen niin valtava tunnemyrsky, että olen aivan voimaton sen edessä. Hetkeksi minulta suljettiin lähes kaikki kanavat henkimaailmaan, en ole saanut aikaiseksi yhtäkään hoitoa tai tulkintaa liki kahteen viikkoon. Kertakaikkiaan minut pakotetaan pysähtymään ja kääntymään sisäänpäin. Peiteltyjä ja käsittelemättömiä tunteita purkautuu ja olen antanut niiden tulla. Sorruin kyllä liikaakin taas analysoimaan, mutta haluan vain päästä jyvälle, miksi ja mistä nyt tuulee. Viikkokausien hyvä vire pysähtyi kuin seinään. 

Kerron nyt hiukan mitä olen käynyt läpi. Kävin pari viikkoa sitten energiahoidossa. Aivan ihana hoito ja sain paljon vahvistusta ja kannustusta tekemälleni valotyölle. Sain myös tietää, että eräs uusi tuttavuus kuuluu sielunperheeseeni. Tämän sielunperheen jäsenen tapaaminen laukaisi minussa aivan ennennäkemättömän koti-ikävän ja kaipuun henkimaailmaan. Syvällä sisimmässä läikähti niin valtava tunneaalto, että meinasin musertua sen kaiken alle. 

Muistin ykseyden. Muistin miltä tuntuu aito ja pyyteetön rakkaus. Muistin miltä tuntuu olla kotona, valomaailmoissa, täydellisessä harmoniassa. Sydänkeskukseni roihusi, kehoni tärisi. Itkin. 

Lohduton kaipuu kotiin sai minut aivan pois tolaltani. 

Jokainen varmasti muistaa, miltä koti-ikävä tuntuu. Ainakin ulkomaanmatkoilla se iskee yllättäen: kaipuu tuttuun ja turvalliseen paikkaan hetkellä, jolloin sinne ei ole mahdollista päästä. Ohimenevä inhimillinen tunne ja täysin normaalia. Minun kokemani koti-ikävä on kuitenkin jotain sellaista, jota sanoin en pysty mitenkään selittämään. Kokeneemmat kanssakulkijani lohduttivat minua kokeneensa ajoittain samanlaisia tunteita. Tiesin, että nyt olen mennyt henkisellä polullani siihen pisteeseen, että tämäkin tunne täytyy käsitellä. Olen kasvanut tarpeeksi vahvaksi, jotta pystyn sen käsitellä. Annoin siis kaiken tulla. En estellyt itkua enkä pettymystä. Kaikki tunteet ovat pyhiä. 

Minulla on myös tunne, että tämänhetkisen prosessin aikana minua valmistellaan johonkin tulevaan. Puhdistun kaikesta vanhasta ja minua ikäänkuin 'ohjelmoidaan' uudestaan. Kun saan tämän kaiken käsiteltyä, olen valmis siirtymään seuraavalle tasolle. Pystyn hyödyntämään henkisiä lahjojani uudella tavalla. Kutkuttava ajatus ;). 

Luulen, että 'kotiväki' on myös vieraillut luonani. Kotiväkeni sieltä hyvin hyvin kaukaa, mistä sieluni on alunperin kotoisin. Maapallo on vain yksi niistä lukemattomista paikoista äärettömässä universumissamme ja tämä elämänmuoto vain yksi Luojan mestariteos. Ihmiselämä on silti niin valtavan haasteellinen ja opettava matka sieluille, että harva uskaltaa tänne inkarnoitua. Siksi meidän tulisi arvostaa tätä mahdollisuutta elää ja kokea ainutlaatuinen elämä. Tiedän, että tätä saattaa olla hankala ymmärtää enkä pyydäkään lukijoitani omaksumaan kaikkea. Kerron vain sen, mitä itse olen oppinut ja kokenut. 

Arvostakaa siis itseänne. Arvostakaa elämää ja kiittäkää kaikesta mitä koette. Kaikki kokemukset vievät meitä eteenpäin polullamme. Arvostakaa ja kiittäkää myös Äiti Maata.

Rakastakaa kaikkea sielustanne. Etsikää se sieluyhteys takaisin, joka teillä oli tänne syntyessänne. Tuo yhteys takaa teille yhteyden kaikkeen mitä ympärillänne on. Ette ole enää koskaan yksin eikä tyhjyyden tunne ole matkakumppaninne.

Tässä minun oppiläksyni koti-ikävästä.. ajauduin taas siihen yksinäisyyden harhaan. Kaikessa raadollisuudessaan se on vain harhaa. Kadotin hetkeksi yhteyden sisimpääni ja erehdyin luulemaan olevani yksin. Seuraavaksi tehtäväni on juurtua tähän aikaan ja paikkaan, jossa nyt olen ja elän. Tänne olen syntynyt omasta tahdostani ja kaikkeen myös itse suostunut sielutasolla. 

Kiitos kaikesta :))). 

Valolla: Tikru