"Prinsessalle"

"Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.

Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.

Ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle."

Sanat Johanna Kurkelan laulusta 'Prinsessalle'. 

Sain tämän viestin eilen itselleni.. heräsin aamulla ja sanat ja sävel tulvivat päähäni. Lauleskelin sitä pitkin päivää töissäkin ja pohdin, mikä viesti siinä minulle piilee. Aavistelin kaikkea, mutta tänään merkitys paljastui. Vaikka laulu on myös surumielinen ja  sopisi jopa hautajaisiin, en koe sitä sillä tavalla. Olen nimittäin viime päivät ollut hieman allapäin ja siipi maassa. Enkelini halusivat lohduttaa minua näillä sanoilla. Minulla ei ole mitään syytä pelätä elämää. 'Siel on monta kynttilää' tarkoittaa, että en ole koskaan yksin ja saan aina kaiken tarvitsemani maallisen ja henkisen avun. Mutta koska minulla on vielä valtavasti tehtävää tässä elämässä, on minun ehdottoman tärkeää huolehtia itsestäni ja oltava uskollinen omalle totuudelleni. Sillä viimein minun matkaan eivät pääse saattajatkaan... minulla on oma polkuni ja omat saappaat. Minun täytyy löytää niistä se ilo ja onni, en voi olettaa kenenkään tekevän asioita puolestani. Vaikka ympäristö vastustelisi kaikkea sitä, mitä olen tänne syntynyt tekemään ja kokemaan, minun on pysyttävä polullani. Koska tarkoitukseni on hyvä ja palvelen koko ihmiskuntaa (omalla pienellä tavallani) saan kaiken maan ja taivaallisen avun, jota tarvitsen. Voin siis jälleen turvallisin mielin jatkaa kulkuani, juuri sellaisena kuin olen.
Kompastellakin välillä ;).