Haluan kertoa teille luopumisesta. Asia on nyt ollut niin konkreettisesti tapetilla, että minun on kirjoitettava tästä muutama rivi. Oikeastaan koko henkinen polku on ollut luopumista. Vaatii rohkeutta luopua kaikesta vanhasta ja nyt tarkoitan aivan kaikesta. Olen luopunut hyvinkin yllättävistä asioista. Toisaalta, luopuminen ei ole pelkästään negatiivinen asia, ei todellakaan ja sitä haluan korostaa! Luopumisen seurauksena elämässä on tilaa aivan uudenlaisille asioille ja energioille. Ilman vanhasta luopumista ei uusi pääse virtaamaan tilalle.
Joistakin asioista on ollut helpompi luopua kuin toisista. Tavarasta luopuminen on ollut minulle suhteellisen 'helppoa'. Innosta puhkuen olen luopunut tarpeettomasta tavarasta, lahjoittanut sitä kierrätykseen ja hyväntekeväisyyteen. Ihmisistä luopuminen on ollut jo huomattavasti haastavampaa. Toisista olen päässyt helpommin yli kuin toisista. Joistakin ystävistä olen vain henkisessä mielessä päästänyt irti esim meditoidessa, vaikka fyysisesti olenkin heidän kanssaan yhä tekemisissä. Olen siis katkaissut kaikki ne energeettiset siteet, jotka ovat sitoneet meidät yhteen. Tällä tavoin kyseinen ihminen ei enää horjuta minun energioitani enkä minä hänen. Kätevää ja toimivaa! Kaikkein läheisimmistä ihmisistä luopuminen on ollut hyvin tuskallista. Sydänkeskus on juuri tälläkin hetkellä kipeä erään luopumisen seurauksena.
Voisin kuitenkin sanoa, että kaikkein vaikeinta on ollut luopua omista asenteista, käytös- ja ajatusmalleista. Egoni on koettanut viimeiseen asti pyristellä vastaan. Se on ollut niin kiinni erilaisissa peloissa, surussa, vihassa ym. Jollain sairaalla tavalla tukeutunut ja turvautunut niihin ja ollut niistä riippuvainen. Olen kuitenkin määrätietoisesti päättänyt päästä korkealle ja edennyt aika huimaa vauhtia omalla henkisellä polullani. Yksi syy vauhdikkaaseen etenemiseeni lienee oikeiden keinojen löytäminen. Olen löytänyt minun mielelleni toimivat keinot päästää irti ja luopua vanhoista asioista, ajatuksista ja ihmisistä. Sitä mukaa kun olen uskaltanut päästää irti, oloni on keventynyt ja valolla on enemmän tilaa asettua minuun. Oikeiden keinojen lisäksi olen löytänyt myös sisäisen rohkeuden. Tuo rohkeus on se voima, joka minua ohjaa... se on minun oma voimani. Mitä isommista asioista olen luopunut, sitä suuremmaksi oma sisäinen voimani on siis kasvanut. Rehellisyyden nimissä sanottakoon tässä vaiheessa, että tämän takia olen tuntenut myös 'henkistä kateutta' kanssakulkijoiltani. Se on hyvin inhimillistä, vaikkakin surullista, sillä jokaisella meillä on oma ainutlaatuinen polkumme eikä vertailu ole siksi tarpeen. Tietysti olen tuntenut tuota samaa tunnetta itsekin henkisen kasvuni aikana. Olen opetellut suhtautumaan siihen kuitenkin 'lempeästi' ja nähnyt sen parannettavana haavana, joka kertoo vain minusta itsestäni.
Valon polkuni on vaatinut tiettyjä 'uhrauksia' vaikka uhri en todellakaan koe olevani, päinvastoin ;).
Olen luopumisen myötä saanut valtavan henkisen oivalluksen ja alkanut elää sen mukaan. Uskoisin, että tämä on yksi perustavista henkisistä laeista: saat juuri sen, mitä oma mielesi pystyy hyväksymään. Mitä nopeammin vain hyväksyt muuttuvat olosuhteet ja tilanteet, sitä nopeammin sopeudut. Jos pidämme viimeiseen asti kiinni vanhasta, kehityksemme ikään kuin junnaa paikallaan. Voimme lukea satoja kirjoja ja hankkia kaikenlaisia työkaluja, mutta jos emme koskaan uskalla niitä käyttää tai elää oppiemme mukaan, emme etene polullamme alkua pidemmälle. Heti kun uskallamme luottaa omaan voimaamme ja löydämme sisäisen rohkeuden toimia, harppaamme ison askeleen eteenpäin.
Meidän pahin vastus on oma mielemme. Eivät suinkaan toiset ihmiset ja epäluuloiset kohtaamiset. Ne ovat vain testejä, kuinka tosissamme olemme ja pysmmekö omassa voimassamme.
Luopuminen nostattaa hyvin voimakkaita pelkoja. Ne ovat mielemme keinoja vastustaa käsillä olevaa muutosta. Tämä on aivan normaali reaktio eikä siitä kannata hämmentyä. Sen sijaan voi kysyä itseltään: mitä hyvää tästä kaikesta voi seurata? Kannattaa muistaa, ettei ihmeellisessä universumissa synny tyhjiötä: vanhan tilalle virtaa aina uutta. Uusi on hyvin todennäköisesti parempaa kuin vanha heti kuin mielemme sen hyväksyy. Kaikki muuttuu jatkuvasti. Kaikki universumissa virtaa eteenpäin. Ja hyvä niin.
Luopuminen saattaa olla siis äärimmäisen tuskallista egollemme. Luopumisen seurauksena saamme harjoitella hyväksymisen hyvettä. Mitä nopeammin hyväksymme muutoksen, sitä helpompi meidän on hengittää.. sitä nopeammin toivumme haasteista joita kohtaamme.
Oman mielen voi kouluttaa kohtaamaan haasteita. Sen voi ohjelmoida uudelleen. Voit siis huokaista helpotuksesta ;). Aivan kuten Kaija Koon kappaleessa lauletaan:
"Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa / ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas / sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan / ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa
Niin mä voin luvata / et aina lopulta sä selviit mistä vaan / ja ihan todella / ei ole rajoja nyt kun tanssitaan
Sä alat vihdoin viimein käsittää / ettet sä tarvii lupaa keneltäkään / oot liian kaunis häpeemään / etkä voi yhtään mitään menettää / joten anna mennä / joten anna mennä / kaunis rietas onnellinen / kaunis rietas onnellinen
Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään / ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää
Mut älä unohda / että nyt lopultakin on sun vuoro taas
ja mä voin luvata / ettei se satuta kun kaiken pudottaa"
Anna siis mennä! Uskalla luopua! Uskalla pudottaa kaikki taakkasi!
Uskalla löytää oma voimasi!
Rakkautta, enkeleitä ja valonsäteitä sinulle toivottaa: Tikru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti