Herkkä hetki

Istahdin äsken tuohtuneena läppärini ääreen. Kävimme mieheni kanssa väittelyn eräästä aiheesta ja minulla nousi viha pintaan. Samalla olin hyvin pettynyt itseeni. Miksi en osaa tosipaikan tullen päästää vihasta irti vaan ilmaisen itseäni pelkoon perustuen, puolustuskannalla. En edes puolustanut itseäni vaan yleisesti maailman 'epäoikeudenmukaisuutta'. Koitin puolustaa heikompia ja kohtasinkin oman varjoni, oman heikon kohtani. Sama pettymys: eikö minusta ikinä tule valmista?!! 
Hetken yksin istuttuani lausuin pienen rukouksen enkelilleni: auta minua. Sitten näin silmäkulmassa kirkkaan valopallon. Suljin silmäni ja tunnistin rakkaan yksisarviseni energian vierelläni. Sen pyyteetön ja hyväksyvä rakkaus aukaisi silmieni hanat ja vuodatin pienen Niagaran iltapuhteeksi. Voihan vollotus!! 
Ymmärsin, etten voi vastata pelkoon pelolla. Tällä tavoin en edistä asioita. Ainoa oikea toimiva suhtautuminen on rakkaus.. nähdä rakkaus kaikessa ja kaikissa. 
Herkkyyteni tuntuu toisinaan taakalta, etenkin silloin kun vajoan hetkeksi harhaan. Tunnen kollektiivista tuskaa ja halua puolustaa heikompiani, mutta samalla syvää voimattomuutta, etten voi puuttua jokaiseen epäoikeudenmukaisuuteen maailmassa. Joskus minulta katoavat sanat oikealla hetkellä, enkä saa sanaa suustani, vaikka kuinka haluaisin. Toinen vaihtoehto on, että sieltä pulpahtaa ulos sammakko(ja).. alkukantainen harkitsematon puolustusreaktio, joka perustuu pelkoon, näsäviisas typerä kommentti. Ja ketäs se lopulta hyödyttää? Vähiten minua itseäni tai asiaani. 
Yksisarviseni toi minulle sen rakkauden energian, jota tarvitsin. Hän toi minulle lohdun ja ymmärryksen. Puhdistunut sydämeni kokee maailman kärsimyksen negatiivisen puolen, sillä olen itse vielä keskeneräinen. En ole täysin omassa voimassani, jotain vielä puuttuu. Jälleen tunsin olevani liian herkkä tähän maailmaan.. mitäs ihmettä minä täällä teen? Tahtoisin, että ihmiset heräisivät sille rakkaudelle, jota he sisimmässään kantavat. Näen, miten paljon rakkaudellisempi paikka tämä planeetta olisi elää...tunnen sen energian syvällä sydämmessäni, mutta muutoksen hitaus turhauttaa. Olen hyvin väsynyt elämään pelossa ja pelosta. Tahtoisin vain rakastaa kaikkea ja kaikkia. Tuntuu naurettavalta, että maailmaa pyörittää raha ja materialismi. Sisäinen henkinen Robin Hoodini heräsi eloon. Voimakas arkkityyppinen energiapaukku kentässäni.

Rukoilen rauhaa ja rakkautta maapallolle ja kaikille sen asukkaille. Pyydän armoa, valoa ja iloa. Kiitos kiitos kiitos.