Nöyryys, mitä se on?

Nöyryys, mitä se on? Mitä se todella tarkoittaa? Voiko sen ymmärtää väärin? 
Päässäni alkoi jo joitakin päiviä sitten soida kouluajoilta tuttu Tiellä ken vaeltaa-virren kohta: 
"Kruunua, valtikkaa et lainkaan sä nähdä saa. Mahtavat ovat muualla, suurissa saleissa...
Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus. Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita. Uskomme vahvista, luo tiellemme valoa, johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen." 
Itse ymmärrän nöyryyden hyvin monitasoisena inhimillisenä piirteenä. Vasta viime aikoina olen oivaltanut, kuinka tärkeää on nöyrtyä, jotta voin kasvaa henkisesti. Egolle nöyryys on ollut kova pala purtavaksi. Egosta on hienoa retostella suorituksillaan ja saada kehuja hyvin tehdystä työstä.
Nöyryys ei tarkoita samaa kuin alistuminen, ei suinkaan, kaukana siitä. Silti tietyssä pisteessä egon on ikään kuin 'alistuttava' sydämen ääneen, jotta henkinen kasvu voi puhjeta todellliseen kukkaan. 
Aidosti nöyrä ihminen ei kuitenkaan anna kenenkään kävellä ylitseen. Tässä vaiheessa ego on hyvä työkalu, renki.
Ilman nöyryyttä sydämen ääni ei kuulu egon äänen ylitse. Ilman nöyryyttä emme voi seistä alastomana Jumalan edessä ja sitä kautta myös toisten ihmisten edessä. Ilman nöyryyttä emme voi olla täysin rehellisiä itsellemme. 
Nöyryys ja hiljaisuus on todella pyyteettömän rakkauden salaisuus. Olla hiljaa läsnä hetkessä, kuunnella ihmistä, joka seisoo edessäsi sekä sitä johdatusta, jota taivasväki kuiskii korvaan... Nöyränä ja kiitollisena kaikesta voimasta ja avusta, jota Universumilla on antaa. Ja antaa sitten energian virrata eteenpäin kaikkiin ihmisiin ja olentoihin. 
Nöyryys on sitä, että uskaltaa laskea kaikki muurit yltänsä toisen ihmisen edessä. Uskaltaa katsoa totuutta silmiin ja olla kaikesta kiitollinen. Olemme sekä tämän, että aiempien elämien aikana luoneet suuren joukon erilaisia muureja sydämmemme ympärille, jotta sitä ei satuteta. Ego on ottanut tehtäväkseen vartioida noita muureja ja pitää niitä pystyssä. Se pelkää jäävänsä työttömäksi jos muurit murtuu ;). Egolle on hyvä toistaa aika ajoin, että sen on turvallista päästää muut lähelleen, se voi laskea muurit ympäriltään ja jopa oppia sitä kautta jotain uutta. Vanha koira oppii kyllä uusia temppuja!

Tällä hetkellä olen nöyrä ja kiitollinen siitä, että uskalsin kuunnella sydämen ääntä ja antaa sen viedä. Sain selvitettyä erään ihmissuhdeasian, joka ratkesi lopulta hyvinkin lempeästi, kun vain uskalsin todella nöyrtyä. En lähtenyt aseet tanassa asioita selvittelemään, vaan sillä asenteella, että nyt minulla on tilaisuus kohdata omia varjoja. Nyt minulla on mahdollisuus oppia uutta, eikä suinkaan lamaantua vaikean asian äärellä. 
Upea matka tämä elämänpolku!!! 
Kiitos kiitos kiitos :)))

-Tikru