Parannun - en parannu... kas siinä pulma!! (Suosittelen lukemaan aiemman postaukseni, jos et ole sitä vielä lukenut niin pysyt kärryillä.)
Lisää ymmärrystä ja tietoisuuden laajenemista on tapahtunut tässä lyhyen ajan, jopa ihan muutamien tuntien sisällä. Jälleen kerran olen mykistynyt ja kiitollinen, miten paljon saammekaan osaksemme, kun vain antaudumme ja otamme vastaan. Tieto, sekin on nimittäin jumalallista runsautta, kaikki runsaus ei ole mitattavissa aineen määrällä, oikeastaan vain häviävän pieni osa ihmiselämän runsaudesta on aineellista. Vähitellen alan todella ymmärtää tämän. Ei ihme, että tämän kirjoituksen kuvaksi valikoitui Arkkienkeli Rafael- runsauden ja parantamisen enkeli <3. Kiitos kiitos kiitos!!
Menen nyt kuitenkin pidemmittä puheitta asiaan, jonka oivalsin eilen. Oivalsin, että kukaan ihminen ei parane sairaudestaan/ vaivoistaan ellei hänen mielensä sitä todella hyväksy. Saattaa kuulostaa joillekin lukijoilleni jo 'vanhalta' tai yksinkertaiselta, mutta yksinkertaisuudessa juuri piileekin se vaikeus.. Ihmismieli ei näet aina hyväksy niitä yksinkertaisia vastauksia omiin pulmiinsa vaan kaipaa jotain 'tajunnanräjäyttävää tietoa' osakseen, suurta salaisuutta kuultavaksi. Polkuni varrella olen oppinut tärkeän seikan: paras vastaus pulmiin on aina se kaikkein yksinkertaisin, se jota mieli saattaa joskus salaa halveksua "ei se nyt noin helpolla voi ratketa". Kyllä se voi ;).
Kukaan ei siis parannu mistään vaivasta ilman, että hänen mieli sekä sielu sitä hyväksy. Sairastumme eri syistä erilaisiin 'tauteihin'. Taudit alkavat aina ensin energiatasolta ja näkyvät aurassamme ennen kuin puhkeavat fyysisessä kehossa oli kyse sitten flunssasta, syövästä tai masennuksesta. Jotkut sairaudet ovat sovittu jo sielutasolla koettaviksi oppiläksyiksi, toiset ovat omien valintojemme/elämäntapojemme seurausta. En tiedä voiko kukaan välttyä täysin miltään tartuntataudeilta, kenties, mutta omaa sairastamista on vähentänyt huomattavasti oman itseni tasapainottaminen monella tasolla. Suurin immuunijärjestelmän vahvistaja on rakkaus. Yksinkertaista? Sitä mukaa kun rakkaus omaa itseään kohtaan on kasvanut, sitä terveempi olen ollut. Oman kehon kuuntelu on avain: sille täytyy antaa niitä asioita, joita se kaipaa kuten terveellistä ruokaa, tarpeeksi lepoa ja liikuntaa. Silti, minullakin on vielä pitkä matka kuljettavana tämän asian kanssa :). Aivan esikouluasteella tässä vielä ollaan ;).
Minäkään en nimittäin parannu tästä kyseisestä vatsapöpöstä, ellen sitä todella halua. Siitä sain loistavan esimerkin. Pyysin viikonlopun aikana energiahoitoja kaukona. Yleensä tunnen energiahoidot hyvin voimakkaana ihan fyysisessäkin kehossa, mutta nyt en tuntenut oikein mitään (siis verrattuna aiempiin). Jotain pientä aistin, mutta tunsin vain että ympärilläni oli kuin näkymätön kalvo, joka ei päästänyt hoitoja läpi. Lopulta havaitsin, että 'kalvo' on todellisuudessa oma mieleni. Estin itse hoitojen läpitulon. Tämäpäs mielenkiintoista, miksi näin? Siksi, että saisin aivan konkreettisen kokemuksen siitä, että hoito ei todellakaan 'ulotu' hoidettavaan, jos hänen mieli sen estää! Jotta voin hoitaa ihmisiä tulevaisuudessa myös ammattini puitteissa, minun on opeteltava erottelemaan tilanteet, jolloin ihmistä voi auttaa parantumaan ja ne jolloin en voi oikeasti auttaa. Joskus mielemme haluaa pysyä sairaana ja siinäkään ei ole mitään tuomittavaa. Routa porsaan kotiin ajaa.. on vain odotettava päivää, jolloin se lopulta taipuu vastaanottamaan rakkautta.
Esimerkkinä vielä ihminen, joka jatkuvasti kertoo sairauksistaan (jokainen olemme sortuneet tähän varmasti joskus) hänen mielensä on niin kiinni sairauksista saamastaan huomiosta, ettei osaa irroittautua. Tuolloin sanoja ja tekoja todennäköisesti ohjaa alitajunta, jonka syövereissä jokin tunnelukko estää muunlaisen näkökulman. Ihminen toimii ikäänkuin automaattiohjauksessa ymmärtämättä sitä itse. Alitajunta ohjaa hakemaan rakkautta (huomiota) sieltä mistä sitä helpoiten saa, eli tässä tapauksessa sairauksista puhumalla saa myötätuntoa osakseen. Tunnelukon avaaminen ei välttämättä onnistu yksinään, vaan apua voi saada regressio- tai energiahoidoista.
Jos aina puhumme ongelmistamme, meillä on aina ongelmia joista puhua. Näin yksinkertaista se on. Lopetan siis minäkin tuokion kuluttua tästä taudista vatvomisen :D.
Mitä tapahtui kun huomasin tuon mieleni esteen? Pöyristyin tietysti aluksi, halusin kieltää sen. Mutta pyysin enkelit apuun.. tiesin, että oikeasti parantumiseni alkaa välittömästi kun mieleni sen hyväksyy. Siispä en tuominnut itseäni, en pakottanut itseäni antautumaan vaan hyväksyin tilanteen, olkoon näin nyt sitten..! Parin tunnin kuluttua tunsin esteen liikahtaneen.. kalvo hälveni vähitellen ja oheni olemattomaksi. Elämänvoima palasi minuun. Viisi päivää makasin täysin voimattomana, ilottomana, passiivisena.. kunnes päästin voimani palaamaan takaisin. Jopa mieheni sanoi minulle illalla, että sinähän olet jo ihan terve kun vitsailet taas ;). Ei tässä nyt IHAN terveitä vieläkään olla, mutta suuntaa löytyi jälleen.
Eräs mielenkiintoinen seikka pitää vielä mainita. Tänä aamuna kun heräsin, kielijänteeni oli kipeä! En tietääkseni ole yöllä tehnyt mitään kielitemppuja, joten epäilys herää jostakin energiatason 'operaatiosta' taas kerran. Kenties olen taas valmiimpi puhumaan rakkauden kieltä ;))).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti