Blogini sisältö saattaa olla ajoittain aika korkealentoista tekstiä. Tiedän, että sitä voi olla vaikea ymmärtää, jos oma kasvu on vasta nupuillaan. Pyydän, että lukijani et vertaa minun kasvuani omaasi. Tämä on ollut kompastuskiveni minulle monta kertaa polkuni varrella.. olen sortunut vertailemaan omaa kasvuani toisten henkisiin totuuksiin ja kapsahtanut nurin joka kerta. Sinulla on oma ainutlaatuinen tie, kuten minulla on omani. Punnitse sydämmelläsi oma suunta ja kohdista huomiosi omalle polullesi. Auta aina ensin itseäsi ja sitten vasta ympärillä olevia. Et pysty tekemään pyytetöntä auttamistyötä ennen kuin seisot omassa voimassasi. Toki päivittäin tulee tilanteita, että vain muutamalla sanalla saatat rohkaista kanssakulkijaa ja siten auttaa läheistäsi siinä hetkessä ja tämä on äärimmäisen arvokasta työtä myös. Jos haaveesi on auttaa toisia työksesi, kohdista ensin katse itseesi. Löydä ensin täysin oma voimasi, jottet menetä sitä vähääkään muille. Kun oma voima hiljalleen löytyy, voit suunnata katseesi myös vähitellen ulospäin. Minulla on usein käynyt polkuni varrella siten, että olen juuri käsitellyt jonkun vaikean läksyn tai pelon ja kohta edessäni seisoo ihminen, joka on käymässä samantyyppistä oppiläksyä läpi. Silloin auttamistyö saa aivan eri ulottuvuuden, koska sydämmessäni tunnen suurta myötätuntoa toista kohtaan. Myötätuntoa ei kuitenkaan tule sekoittaa sääliin, joka jo sananlaskunkin mukaan on sairautta ;). Opettele erottamaan sääli ja puhdas myötätunto toisistaan. Sääliessäsi menetät omaa energiaasi toisen asioille, kun taas myötätuntoisena pystyt näkemään pintaa syvemmälle ja huomaat ehkä parhaimmassa tapauksessa ongelman todellisen tarkoituksen toisen ihmisen elämässä. Myötätuntoisena pysyt omassa voimassasi ja rakkaus virtaa kauttasi toiselle ilman, että itse menetät mitään.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa arjesta ja viime aikojen tapahtumista :). Vaikka blogini sisältö menee välillä "sky high" niin voin kertoa, että minä elän aivan normaalia lapsiperheen arkea kaikesta henkisyydestä huolimatta. Päälle päin en näytä tavallista kaduntallaajaa kummemmalta.. en pukeudu kaapuihin, egohippeile toreilla tai messua kadulla Jumalan armosta. Oikeastaan olen pitänyt ajatusmaailmani aika pitkälle salassa mm. vanhoilta ystäviltäni. En tyrkytä totuuttani kenellekään. Nautin silti suunnattomasti syvällisistä keskusteluista. Yritän rohkaista ja kannustaa muita löytämään omia vahvuuksia ja voimavaroja. Yhä enemmän minua on enkeleiden taholta kannustettu tulemaan kaapista ulos ;). Usein teen hiljaista valotyötä pilke silmäkulmassa.. Lähetän ihmisille valoa ja rakkautta sekä enkeleitä avuksi.
Nyt minulla on kuitenkin tullut aika aloittaa näkyvämpi valotyö. Olen tehnyt muutamia energiahoitoja ystäville ja tuttaville pientä palkkiota vastaan. Koska en tällä hetkellä voi perustaa virallista toiminimeä opiskelujeni vuoksi ja siten saada ehtaa käteistä hoidoistani, olen kelpuuttanut palkkioksi jotain muuta, kuten palveluksia tai materiaa. Antamisen ja saamisen tulee olla tasapainossa, siksi minua on yläkerrasta kannustettu ottamaan pieniä palkkioita hoidoista. Kuka tietää, ehkä ensi kesänä perustan jonkinmuotoisen yrityksen ja teen hoitoja kasvavalle asiakaskunnalle? Aika näyttää :). Energiahoitojen tekeminen on antoisaa puuhaa. On upeaa nähdä, kuinka hoidettava uskaltaa kurkistaa oman kuoren sisään, kohdata pelkonsa ja mörkönsä ja sitten päästää niistä irti, jolloin rakkaudelle jää enemmän sijaa. Voi minkä upean lahjan olen saanut tähän elämään... Sydämmeni lähes sulaa kiitollisuudesta ja nöyryydestä. Olen kulkenut 'pitkän' ja vaivalloisen tien itseni eheyttämisessä ja viimein pystyn luottamaan omaan intuitiooni niin paljon, että uskallan auttaa myös muita. Kuinka upeaksi tämä kaikki vielä muuttuukaan tulevaisuudessa... en pysty edes kuvittelemaan!!
Luotan taivaalliseen apuun. Muuta en tarvitse. Kaikki tapahtuu aina jumalallisessa tahdissa ja järjestyksessä.
Kaikesta huolimatta olen siis 'tavallinen' perheenäiti.. minunkin arjessani tulee ongelmia eteen, mutta olen muuttanut suhtautumistani niihin. Haasteet ovat siunauksia valepuvuissa. Kuljen kaduilla 'aistit auki', valmiina näkemään ihmisten ja tilanteiden läpi, jos on tarkoitus. Opettelen kuuntelemaan ihmisten todellisia tunteita ja viestejä. Olemaan läsnä vain tässä hetkessä. Onneksi on koko elämä aikaa opetella!!!
Kiitos kiitos kiitos!!!
Ilonsädettä toivottaa sinulle: Tikru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti