Tänään minut vietiin sateenkaarisillalle.
Pyysin taivaiset auttajat, arkkienkelit ja ylösnousseet mestarit apuun tilanteessa, jossa omat voimat ja viisaus eivät tuntuneet enää riittävän ratkaisemaan pitkään jatkunutta hankalaa tilannetta. Eräs läheinen on jo vuosia käyttäytynyt minua kohtaan hyvin epäreilusti. Tänään päätin lopullisesti vapauttaa itseni pelastajan roolista. Olen kaikki nämä vuodet ikään kuin raahannut häntä perässäni tajuamatta sitä edes itse!!! Alitajuinen menettämisen pelko on saanut minut säntäämään apuun kerta toisensa jälkeen. Välillä olen toki kiukutellut osaani ja laittanut välit poikki, silti jollain tavalla aina ajautunut samaan tilanteeseen. Olen hyvin väsynyt siihen kaikkeen. Kaikki se alkukantainen viha, jota tunnen... pettymys, epätoivo, sääli... on imenyt minut kuiviin niissä tilanteissa, jolloin olen yrittänyt velvollisuudentunnosta pelastaa tätä ihmistä.
Olen vihdoin siinä pisteessä, että ihan todella uskallan päästää hänestä irti. Itkin ja rukoilin että sille kissa-hiiri-leikille tulisi vihdoin loppu. Loputon köydenveto saa nyt luvan päättyä, köysi on katkottava. Koska toinen osapuoli ei kykene sitä tekemään, on se nyt minun tehtäväni.
Sydänkeskukseen sattui aivan fyysisesti: tuntui kuin rinnasta repeäisi jokin kammottava möykky jättäen ammottavan aukon.... hengitin itseeni valoa ja rakkautta, täytin sydänkeskukseni valolla ja rakkaudella enkelten avustuksella. Tällä hetkellä on sellainen olo kuin olisin juossut kolme maratonia putkeen!!! Olen aivan voipunut.
Kun hengitin syvään sisääni valoa ja rakkautta, sain näyn. Minut vietiin sateenkaarisillalle. Astuin kauniille kimaltelevalle sillalle ja vilkaisin taakseni. Takanani sillan juurella seisoivat kaikki minulle rakkaat ihmiset, sekä eläviä että 'kuolleita', uusia ja vanhoja ystäviä, sukulaisia jne. Kaikki hymyilivät minulle rakastavasti. Kaikki olivat hyvin onnellisia puolestani ja vilkuttivat minulle. Itkin onnesta, tunsin ylitsevuotavaa rakkautta.
Sitten arkkienkeli Mikael ojensi minulle kultaiset sakset. Leikkasin saksilla poikki sillan maasta (eli menneisyydestä). Tunsin enkelini ja oppaani koko ajan vierelläni. Sitten jatkoin kulkua sateenkaarisillalla eteenpäin. Pysähdyin kaaren korkeimpaan kohtaan. En nähnyt mihin silta johti, koska edessäni oli vain valtavasti valoa. Luojan energia oli läsnä. Minulle puettiin kimalteleva viitta, kruunu ja valtikka. Kuulin hurraa-huudot ja suosionosoitukset korvissani. Itkin eikä itkusta meinannut tulla loppua.
Nyt tiedän, että olen hyvin merkittävässä elämänvaiheessa. Olen astelemassa kohti omaa todellista elämäntehtävääni. Merkit ovat olleet ilmassa jo pitkään... energiatasolla kaikki alkaa olla pian valmista. Juhlat voivat alkaa. Sateenkaarisillan portit on avattu ja minun tarvitsee vain uskaltaa astua sillalle. Mikään pelkoon perustuva sidos ei estä enää kulkuani. Olen vapaa. Voin vihdoin hengittää vapautta itseeni.
Luojan energia virtaa lävitseni tuoden minulle kaiken sen tiedon, viisauden, energian ja rakkauden jota kulloinkin tarvitsen. Minun tarvitsee vain antautua.
Kiitos kiitos kiitos!!!
-Meena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti