Rankka viikko.. tähän asti! Ei pelkästään siksi, että olen ollut facebook-paastolla, mutta olen totisesti kohdannut omia kipupisteitä. Oman itsensä kohtaaminen, haavojen ja varjojen hyväksyminen ei ole helppoa. Mutta se vapauttaa. Vapaus ja rakkaus on seuraus, jonka vuoksi kaikki tämä on ehdottomasti vaivan arvoista.
Läsnäolon viikon neljäntenä päivänä en juurikaan haikaillut enää sosiaalisten medioiden perään.. olin vain hirvittävän väsynyt. Tunsin olevani aallonpohjassa, suvantovaiheessa. Minä itse kuitenkin päätän, milloin taas nostan katseeni kohti Valoa. Haluanko nähdä Valon itsessäni..? Siitähän tässä kaikessa lopulta on kyse. Sisimpäni loistaa aina, riippumatta siitä, millaiset olosuhteet ympärillä vallitsevat. Minulla on ollut tunne, kuin olisin astunut monta askelta taaksepäin. Ja voin kertoa, että se on masentava tunne!! Kaikki tämä vuosien uurastus ja työ.. enkö todella ole edennyt tämän pidemmälle?
Löysin itseni tuomitsemasta itseäni. Löysin itseni vihaamasta itseäni. Löysin itseni arvottamasta itseäni. Uppouduin omaan sontaani. Lisäksi olen ollut kovan flunssan kourissa. Kehokin puhdistuu.
Ei hätää :). Pelastusvene on matkalla. Olen menossa viikonlopuksi enkeliretriittiin kylpemään upeassa rakkauden eheyttävässä voimassa. Mitään todellista hätää minulla ei ole koskaan ollutkaan. Olen aina rakastettu. Olen aina turvassa.
Pieni sukellus mutaan takaa minulle mahtiponnistuksen kohti valoa ja rakkautta. Tuttu kaava.
Tänään, viidentenä päivänä olo alkaa jo helpottaa.. sydänkeskusta särkee, se avautuu hiljalleen. Tunnen syvästi, että olen astumassa pian askeleen taas eteenpäin.
Uutta ei voi milloinkaan tulla elämäämme, ellemme ensin päästä vanhasta irti.
Vapauttavaa viikonloppua <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti