Olen viime aikoina kysynyt itseltäni useaan otteeseen eri tilanteissa: palveleeko tämä asia minua enää? Mitä asioita, ihmisiä ja asenteita säilytän ja mistä voin hyvillä mielin luopua. Taitaa olla pinnalla tässä ajassa, näissä energioissa aika monella. Ja hyvä niin! Sillä ilman kyseenalaistamista ei muutosta voi tapahtua.. ilman omien tapojen ja ajatusten kyseenalaistamista emme voi muuttaa vanhaa valoksi.
Käyn usein itseni kanssa keskustelua ja punnitsen valintojani.. lähinnä omia motiiveitani, uskomuksiani, niitä syviä alitajuntaan ohjelmoituja malleja, jotka ohjaavat toimintaani. Olenkin 'narahtanut' itselleni kiinni monesta täysin toimimattomasta käytös- ja ajatusmallista ja pyytänyt yläkerran apua ja ohjausta korjausliikkeen tekemiseen.
On kertakaikkisen mykistyttävää huomata, miten asiat lopulta hoituvat kaikkien korkeimmaksi parhaaksi kun vain uskallamme luottaa siihen johdatukseen, jota oppailta ja enkeleiltä saamme. Meidän täytyy vain malttaa kuunnella sydämmellä tuota ohjausta ja seurata merkkejä. Enkeleille ja muille taivasauttajille on erityisen tärkeää antaa meille tilaa oivaltaa asiat itse. He nimittäin suuressa viisaudessaan tietävät, että oivaltamisen ilo on syvää ja käsittämättömän riemullista, kun se kumpuaa sisältä käsin, ei suinkaan valmiina vastauksina ulkoapäin tuotuna. Siksi auttaessani muita, olen pyrkinyt vaimentamaan sisälläni asuvaa opettaja-arkkityyppiäni ja asettumaan ensin objektiiviseksi kuuntelijaksi sekä näkemään asioita korkeammasta näkökulmasta käsin... että missä se ihmisen todellinen ongelma piileksii, se nimittäin ei ole aina se päällimmäinen arjen pulma vaan jäljet johtavat joskus sinne kuuluisalle sylttytehtaalle! Kaikista hankalinta on tietysti nähdä ja suhtautua omiin ongelmiin 'viileän objektiivisesti'. Omien asioiden edessä on helppo sokeutua. Silloin onkin hyvä pyytää luotettavien kanssakulkijoiden näkemystä asioihin.
Olen viime päivät toistellut myös yläkertaan pyyntöä: antakaa minulle niin selkeät merkit että oikeasti ymmärrän, mistä tässä kaikessa on kyse! En välttämättä oivalla niitä hentoisia pikkuvinkkejä vaan tarvitsen selkeät ohjeet ja merkit miten edetä! Ja kas, saamani pitää. Nyt minulle on tuotu selkeitä vahvistuksia ja jopa hauskoja yhteensattumia, riemukasta synkronismia, jonka ymmärtäessäni purskahdan hämmästyneeseen nauruun :D. Nerokasta!
Nyt olen kohdannut myös minua rampauttaneen tunnelukon: hyväksynnän haun. Tämä tunnelukko lähti avautumaan tänä kesänä, mutta en ymmärtänytkään miten laajasti se on vaikuttanut käytökseeni ja uskomuksiini. Ah, miten kiitollinen olen voidessani nyt vihdoin jättää senkin taakseni.
Arki on meidän suurin opettajamme. Arki on Pyhää. Pyhässä arjessa eteemme nimittäin tuodaan juuri nuo suuret oppiläksymme. Usein ne kaikkein läheisimmät ja lähellä olevat ihmiset heijastavat meille omat haavat, varjot sekä vastapainoksi myös oman loiston ja kukoistuksen. On helppoa olla sellaisten ihmisten seurassa, jossa tuntee olonsa turvalliseksi, kotoisaksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Nämä ihmiset ovat usein sitä lähipiiriä, jonka päästämme sydämmeemme, kuten rakkaimpia ystäviä jne. Sen sijaan usein ne haastavimmat tapaukset ovat elämässämme mm. sukulaisten muodossa, sillä heitä 'emme voi valita' tai heitä ego haluaisi muuten vältellä. Olosuhteiden pakosta joudummekin olemaan näiden ihmisten kanssa tekemisissä. Oikeastaan kaikessahan on silti kyse sielunsopimuksista, ennalta tehdyistä sopimuksista, jotta voisimme kohdata itsemme yhä syvemmältä. Egolle on ominaista tietynlainen vaikeiden asioiden välttely, sillä se pelkää!! Sen sijaan sydän tietää, että tämä asia on pulpahtanut päivänvaloon, jotta voisimme nousta tietoisuuden portaita yhä ylöspäin ja päästä kosketuksiin pyyteettömän rakkauden kanssa. Egon takertuu arjen pikkupulmiin ja syyttelee muita. Sydän taas tietää totuuden.
Pyhässä arjessa eteemme tuodaan ihmisten lisäksi erilaisia tilanteita, jolloin meidän motiiveitamme ikäänkuin testataan. Silloin meidän tulisikin esittää itsellemme kysymys: palveleeko tämä minun todellista kasvuani? Tarvitseeko minun muuttaa omaa suhtautumistani asioihin vai voisinko päästää tästä asiasta tai ihmisestä kokonaan irti?
Meille on annettu vapaan tahdon lahja. Voimme koska vain valita uudelleen..jos emme sentään täysin olosuhteita niin vähintä mitä voimme muuttaa on oma asenne. Se vaatii egon nöyrtymistä. Se saattaa kirpaista hyvinkin syvältä... mutta nimeomaan egoa, jolle kaikki vanhat mallit ovat tuttuja ja turvallisia. Ego toipuu kuitenkin nopeasti kun se tuntee palvelevansa sydämen rakkaudellista tahtoa. Jälleen kerran, tarvitsee vain ymmärtää, kenen joukoissa seisot: kuka on renki ja kuka isäntä?
Luota itseesi, luota sydämesi ääneen!! Avaudu johdatukselle ja hyppää virtaan. Luota, että sinua kannatellaan tästä eteenpäin.
Siunaa Pyhä arki. Pysy hereillä. Kiitä kaikesta.
Rakkaudella: Meena
Ps. Tästä lähin käytän kosmista nimeäni, jonka sain tietooni muutama päivä sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti