Kun valitsee kulkea henkistä polkua, sallii tietoisuutensa avautua uusille ulottuvuuksille, uusille tasoille. Jokainen meistä kulkee omaa siunattua polkuaan, edeten ikäänkuin tasolta toiselle, omassa tahdissaan, sielunsuunnitelman mukaisesti. Jokainen päivä opettaa meille uusia asioita. Jokainen hetki tuo tullessaan omat läksynsä. Jokainen kohtaamamme ihminen on elämässämme heijastaakseen meille joko voimavarojamme tai varjojamme.
Tietoisuutemme on alati laajeneva, kasvava... Laajentunut tietoisuus on ymmärystä ja oivallusta meidän jumalallisesta olemuksestamme. Oivalsin juuri, että se voi kasvaa lähes loputtomiin sillä onhan Luojakin ääretön. Meidän ei siis tule tuudittautua ajatukseen, että jonain päivänä olisimme valmiita. Sellainen 'sitten kun' elämä supistaa tietoisuuttamme. Eläessämme sitten kun-elämää emme anna nykyhetkelle täydellistä vapautta tuoda meille siunauksia vaan saatamme jopa estää itseämme oivaltamasta kunkin hetken opetukset.
Tunnustan eläneeni vahvaa sitten kun-elämää tähän asti: sitten kun olen sitä ja tätä ja tota niin voin toteuttaa unelmiani. Pöh! Entäpä jos uskaltaisinkin heittäytyä ja elää tässä ja nyt, täysin tietoisena omasta luojavoimastani? Niin, uskallanko? Sallinko sen itselleni?
Joskus olen sortunut siihenkin harhaan, että toivoisin olevani pidemmällä myös henkisellä polulla.. katsonut ihaillen edistyneitä kanssasisariani ja -veljiäni, wau ompas heillä paljon ymmärrystä ja voimaa, miksi minulla ei ole yhtä paljon? Vaan vertailussa piileekin juuri kompastumisen vaara, AINA! Vertailu johtaa meidät täysin harhaan, sillä emme keskity omiin askeleihin vaan suuntaamme katseemme toisten poluille. Kas, eteen ilmestyy kanto tai juuri, johon huomaamatta kompastumme. Koska 'näkökykymme' ja ymmärryksemme ei kuitenkaan aina riitä, emme todella voi tietää ja ymmärtää kenenkään toisen elämänpolkua. Emme voi oivaltaa asioita toisen puolesta. Näemme usein vain ulkoiset olosuhteet, mutta siinäpä se! Ulkoiset olosuhteet eivät todellakaan ole koko totuus. Siksi meidän ei tulisi sortua sen kummemmin tuomitsemaan kuin muutoinkaan puuttumaan toisten oppiläksyihin. Voimme toki seistä vierellä myötätuntoisena tukemassa, mutta emme voi elää kenenkään toisen kehitystehtäviä läpi.. edes oman lapsemme tai puolisomme saati vanhempiemme tai ystäviemme. Meistä on eniten apua toisille silloin, kun itse seisomme omassa voimassamme. Emme kertakaikkiaan voi auttaa ketään, jos emme itse seiso tukevasti omalla polullamme. Minulla kesti kauan ymmärtää tämä.
Olen viime päivinä saanut jälleen todistaa ja seurata hämmästyneenä, mitä kaikkea yllättävää voikaan tapahtua kun avaa suunsa oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, oikeiden ihmisten seurassa :). Jokin oma pieneltä tuntuva idea saakin äkkiä valtavat rattaat pyörimään ja kohta suuri joukko ihmisiä tekeekin töitä uskomattomien asioiden hyväksi. Kerron näistä ideoista tarkemmin, kunhan ne saavat todellisen muotonsa ;).
Voin kuitenkin paljastaa, että kyse on oman naiseuden, feminiinisyyden ja seksuaalisuuden hyväksymisestä ja sen vapauttavasta ilmaisusta.
Ihmeiden aika on todellakin vasta alkanut!!! Vaikka ympärillä tapahtuisi vaikeitakin asioita tai sinulle itsellesikin tulisi hankalia läksyjä eteen, älä anna niiden hämätä, vaan luota että kaikki johtaa lopulta suureen oivallukseen ja vapautukseen. Kyse on tietoisuuden avautumisesta.
Kaikella on aina tarkoitus!!!
-Susanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti