sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Temppelissä


Antaudun. En enää pyristele vastaan. Minä vain olen. Minä Olen. Olen tässä. Otan vastaan. Paleltaa, väreet kulkevat läpi kehon. Merkki korkeavärähteisestä energiasta. Energia kulkee lävitseni kaikissa sateenkaaren väreissä, sekä sellaisissa, joita ihmismieleni ei tunnista. Värejä, joita ei ole olemassa ihmissilmälle. Kummallisia ja kauniita. Häikäiseviä ja kirkkaita. Sulaudun niiden virtaan. Valtava määrä valo-olentoja on kokoontunut ympärilleni. Itken niin, että happi meinaa loppua. Iso tuska irtoaa sydämestäni ja rintaa puristaa. Lonkkia särkee. Itken silmäni turvoksiin. Joka puolella tuikkii valopalloja, enkeleitä. Edelleen minä vain olen enkä vastustele yhtään. Nyt annan kaiken menneen tuskan nousta sisältäni Valoon. Kaikki kuona sisältäni saa luvan paljastua. Tunnen kuinka täytyn jälleen uudenlaisesta raikkaasta energiasta. Jotain hyvin kirkasta ja kuulastaa virtaa lävitseni.

Näen itseni alttarilla. Olen käynyt täällä ennenkin, tunnistan paikan. Kyseessä on enkelten temppeli. Jossain hyvin korkeassa ulottuvuudessa. Minut vietiin tänne samaan temppeliin muutama kuukausi sitten hieman ennen Tammisaaren enkeliretriittiä. Temppelin keskellä on jonkinlainen suihkulähde. Suihkulähteestä virtaa valoa. Minua kehoitetaan pesemään kasvoni siinä. Pesen kasvoni tuolla nestemäisellä valolla. Ylleni puetaan kaunis kimalteleva viitta. Sitten minua lähdetään hellävaroen taluttamaan kohti alttaria, Jumalan alttaria. Temppelin katto on niin korkealla, etten näe sitä. Ympärilläni olevat kristalliset pylväät jatkuvat kauas korkeuksiin. Ymmärrän äkkiä, että ihmisten rakentamat kirkot mukailevat juuri tällaisia enkelten temppeleitä, Jumalan huoneita. Tunnen Hänen läsnäolonsa. Hän on niin lähellä että sydämestäni lähtee suorastaan kipunoita. Ääretön rakkaus on läsnä. Astelen alttarin eteen. Alttari on pelkkää Valoa. Siinä Hän on. Minun Isäni, minun Äitini, minun Luojani. Tunnen itseni hyvin pieneksi lapseksi. Tunnen itseni niin rakastetuksi, että jalkani sulavat hyytelöksi. Polvistun. Syvä nöyryys täyttää sydämeni. Ymmärrän, ettei mikään ole merkityksellisempää. On vain rakkaus. Rakkaus on ainut totuus. Saan siunauksia osakseni. En oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa konkreettisesti, mutta tunnen rakkauden Voiman. Tuo Voima olkoon polttoaineeni. Rakkaus olkoon ainoa totuuteni. Olen tässä, olen rakkaus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti